Puhekielimeemi

Aroketulta taasen napsittua.

Omalla puhekielellä pitäisi siis seuraavat virkkeet sanoa:

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Siskon punanem mekko mahtuu mullekki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarviksää apua kirjotustehtävässä, jonka maantiedonopettaja anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Ok, tehään niinku sää ehdotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Isäni äiti kerto hakevansa meiät suunnilleen varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Matkustinki Helsinkiin bussilla, koska myähästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ootko nähny missään isoveljeni puhelinta?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiksää sen hameen, joka me nähtiin viime viikolla Halvassa ja Mauttomassa?

Että näim mää puhun.

"Deitit"

Tapasin tuon edellisessä entryssä mainitun henkilön, jota en niin olisi välittänyt edes nähdä. Ensitapaaminen siis kyseessä, tunnen hlön netistä. Olin valmiiksi jo nihkeällä tuulella, mutta ajattelin hoitaa niin sanotusti asian pois alta.

No joo, jaariteltiin niitä näitä, käppäiltiin pihalla, mikäs siinä. Superkiinnostavaa. Jumituttiin sitten jonnekin penkille istuskelemaan (juu ei tosiaan mitenkään romanttisesti puiston penkille), kun sitten tämä aika erikoinen tapaus sanoi, ettei hän pidä "pissistennareistani" (sitä ne toki ovat, mutta niin söpskät sellaiset), että häntä ärsyttävät kenkäni, etenkin koska ne ovat valkoiset ja lisäksi niissä on vielä hieman pinkkiäkin. Siis sanokaa minua sitten herkkänahkaiseksi, mutta en tiennyt, olisinko loukkaantunut, nauranut hervottomasti, suuttunut vai mitä - meinasin tehdä niitä kaikkia yhtaikaa. Sieluni silmin näin jo itseni nousemassa dramaattisesti penkiltä ja nokka kohti kotia (asumme lähekkäin), mutta päätin kuitenkin sen marttyyrieleen jättää väliin. Keskustelunaihehan siitä saatiin, nimittäin ihan oikeasti aloin miettiä, että kaikesta suoruudestani huolimatta minusta tuollainen ei ole kovin kohteliasta, edes ilmoittaakseen vain mielipiteensä ja makunsa. Itsekin olen tehnyt "hieman" joitain töppäyksiä, kun on tullut sanottua liian kärkkäästi noin yleisesti jostakin, ja sitten esim. kaverilla on kuitenkin vaikka voinut olla juuri se minun mainostamani "hirvee tavara". Ja tuosta "olen vain rehellinen" -piirteestä oon itse koittanut hieman päästä eroon.

No nyt kuitenkin sain kommenttia, että onpa outoa, jos en ole koskaan aiemmin törmännyt siihen, että kritisoitaisiin toisen asuntoa, vaatteita tmv. noin vaan, mielipidepohjalta siis. Että tuttavapiirini on kuulemma aika herkästi loukkaantuvaa sitten. Hmmh. Minusta ois kyllä aika outoa, jos mulla olisi oikeus mennä toisen kotiin ja sanoa ihan noin muuten vaan, että "toi sun keittiön pöytäs on muuten mun mielestä tosi ruma, ootko harkinnut uuden ostamista?". Jonkun eksäni kanssa nyt voidaan heitellä överiksi meneviä henkilökohtaisia kommentteja puolin ja toisin, mutta joskus niistäkin tullut olo, että onkohan tullut sanottua vähän liikaakin. Ja eikö se nyt ole aika eri asia jonkun kumppanin tai ex-kumppanin kanssa heitellä suht piikikkäitäkin kommentteja tai ehdottaa vaikka uuden paidan ostamista kuin ensitapaamisella laukaista jotain tuollaista? Tai sitten tosiaan olen se herkkähipiäinen. Ei sillä, osaan minä sitäkin tosiaan olla, mutta tällä kertaa mielestäni olisi ollut ihan oikeutettuakin olla hiukan ärsyyntynyt tuon henkilön antamasta kritiikistä, vaikka toki hänellä on mielipiteeseensä oikeus. Eri asia vaan on, onko tarvis kaikkea sanoa ääneen, etenkään uudelle tuttavuudelle.

Anger management -kurssille?

Pitäisi varmaan mennä joo sellaselle, ainakin lievälle. Musta tulee verbaalisesti äkäinen ämmä ihan naurettavista asioista.

Kuulin äsken, että yksi henkilö, jonka kanssa oon käynyt leffassa ja välillä sitä on nähnyt baarissakin, seurustelee. Ja koska se ei oo siitä mulle raportoinut, niin sain jonkun hermeettisen kohtauksen ja aloin nillittää yhdestä sun toisesta asiasta. Sitten toinen on vielä niin kiltti, että alkoi oikeasti miettiä, onko hän nyt pahoittanut mun mieleni ja pyyteli anteeksi. Onneksi sekin sitten jo alkoi vähän hermostua lopuksi, ihan oikein mulle. Ja tajusin sentään lopuksi itse pyytää anteeksi, mutta 5-vuotiaan tasolla olevia kitinöitä oli tullut jo tehtyä.

Myönnettävä kai on, että olinhan mä ehkä hitusen siitä kiinnostunut. Ja harmitti, vaikka tiesin jo aiemminkin, että ei meillä ole muuta kuin kaveruutta. Mutta tää on ihan kamala piirre mussa, että koitan syyllistää ihmisiä siitä, että niiden olisi pitänyt kertoa mulle ja ois pitänyt raportoida jne. No eikä ois, ei kaikki oo mitään tilivelvollisia mulle.

Tänään mun pitäisi vissiin nähdä yksi sellainen nettituttu, mutta tosi kiva nähdä, kun a) en haluaisi sitä ylipäänsäkään oikeastaan nähdä, b) mm. yllä olevan takia olen valmiiksi jo vähän sellaisella "kiitti vitusti" -asenteella, c) onpas varmaan hauskaa, kun toinen nalkuttanut suunnilleen viikon, että nähdään nähdään, ja lopulta sitten meen sellasella asenteella, että no prkl tässä mä nyt sitten olen. Mahdan olla viehättävää seuraa. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Festit festailtu

Tammerfest ohi. Hengailua ja sivusta seurailua, kaupunkielämää. Ei ostettu lippuja mihinkään. Tammerfest on ihan tyhmä festari: bändejä, joita kukaan ei tunne, ja bändejä, jotka esiintyvät joka festarilla. Aikoinaan oli vielä ihan leppoisaa, kun no-name-bändejä sai kuunnella ilmaiseksi, mutta nyt nekin maksavat. Ja luonnollisesti Lauri Tähkät, PMMP:t sun muut Negativet maksavat vielä huomattavasti enemmän. Festarimeininki on aika kaukana siitä, että joutuu maksamaan yhdestä keikasta about 15 e.

Muuten samaa vanhaa. Viikko sitten kavereiden kanssa onnistunut mökkiviikonloppu meidän mökillä. Syömistä, syömistä ja syömistä ;) Saunottiin ja grillailtiin ja soudeltiin ja juoruttiin.

Mun varmaan pitäisi nyt ihan oikeesti tehdä tuon gradun eteen jotain. En mä vaan osaa!

Hämmentävää

Voisitko sinä rakastaa minua?

Kuulin viikonloppuna tuon ilmoille vaivoin saadun kysymyksen. Olin hiljaa, koska olin niin yllättynyt, mutta vastasin rehellisesti, että "en tiedä". Mutta minä otin asian vakavasti, kuuntelin (taas) tilityksiä ja perustelin omia kantojani, mutta toiselle se kai oli vain hieman hiprakkasävytteistä hassuttelua. Vaikka koitettiinkin sanoa, että on oikeasti mietitty asioita jne. Viikonlopun jälkeen mietin asioita itse, kunnes tuli sellainen tunne, että se tosiaan oli vain jälleen joku hetken hassahdus asianomaiselta.

Tällä viikolla olen taas ollut entistä vahvemmin erinäisten asioiden takia sitä mieltä, että kyseinen henkilö on niin epävarma, että hän haluaisi kuulla vain sen, että häntä ei ikinä jätetä. Että häntä kohtaan tullaan kyllä osoittamaan sitä r-sanaa ja kaikkea muuta. 'Til the end. Mutta hän ei ole silti itse valmis antamaan mitään. Tai hän on valmis antamaan silloin jotakin, kun häntä huvittaa. Mutta ei hän muuttumaan ala toisen takia tai panostamaan toisen takia.

Minun käy toisaalta häntä aika paljon sääliksi. Tunnevammainen ihminen, jonka mielestä itkeminenkin on suorastaan käytöstä, joka on väärin, käytöstä, josta voi sanoa jotakin ilkeää, käytöstä, joka hänen mielestään vastaa jonkin sortin kiukuttelua, käytöstä, josta on oikeus suuttua. Sitten kun hän joskus uskaltautuu näyttämään herkempää puoltaan, niin hänen täytyy äkkiä kiriä taas sen jälkeen sen verran, että hän on ikään kuin voitolla tunteidensa kanssa. Omissa silmissään voitolla.

Huokaus.

George rokkasi

Jees, 1.7. ollut George Michaelin keikka Areenalla toimi jumppatuntina! Hiki lensi, ja salamat välkkyivät. Olihan tuo elämys, tosin niin GM-fani en ole, että olisin tiennyt kaikki kappaleet saati sitten osannut sanat, George kun tuntui olevan suhteellisen innokas yleisön huudattaja.

Keikalla ei ainakaan tarvinnut ajatella, että ollaanpa me vanhoja :D Runsain mitoin kun oli erinäisiä vanhempia gubbeja ja mammoja sun muita saapunut paikalle. Tuntui muuten, että erityisesti raskaana olevat naiset olivat innostuneet saapumaan paikalle - onko GM jotain raskausmusaa? :)

Lipuissa mainittu "very special guest" jäi hieman mysteeriksi, mutta niin se on jäänyt muullekin Euroopalle ilmeisesti. Todennäköisesti sillä viitattiin "vain" taustalaulajiin ja soittajiin tai sitten muovisiin Bush ja Blair -olioihin, joidenkin maiden lipuissakin kun on puhuttu monikossa "guests":eistä. Yhtä kaikki, huono läppä, pettymys jäi. Ellei sitten jonkun artistin oikeasti pitänyt olla messissä vielä jossain vaiheessa, mutta peruutti.

Vaan niinpä näkyy GM:ssäkin jo ikä (ja ehkä vähän muukin...), sen verti vanhan padun näköinen on sekin.