Kaverideittejä, työttömyyttä, kevättä

Bloggerissa on jotain vikaa, se ei meinaa päästää minua kirjoittamaan - jouduin nytkin kummallisesti kommenttien kautta vänkyröimään itseni tänne. Loggaus ei toimi kunnolla, siinä on jotain häikkää.

Viime viikolla kirjoitin pitkästä aikaa jutun (siis työjuttu), johon olin itse tosi tyytyväinen. Kulttuuri-vapaa-aika-lifestyle on niiiiin the thing mulle kyllä. Ja niin, ylipäänsä tietty oli kiva, kun taas sai tehdä jotain, josta vähän edes maksetaan.

Mutta silti tällä viikolla tein vihdoin viimein oikean päätöksen: keskeytin tilapäisesti opinnot ja jäin virallisesti työttömäksi. Oikeastaan helpottunut olo.

Tällä viikolla on kovasti kaikkea häslinkiä. Tänään tuli käytyä Hulluilla Päivillä ja muutenkin vähän shopattua. Sitten lisäksi se työkkärihomma tuli hoidettua. Pan's Labyrinth tuli tsekattua leffassa tänään yhden ihmisen kanssa - seura oli ok kuten myös elokuvakin. Kys. seuralainen on sikäli hassu, että tuntuu kuin kävisin kaverin kanssa treffeillä. Olemme kavereita emmekä enempää, mutta huomasin silti lähteväni ikään kuin treffeille kiskoessani upouusia saappaita jalkaani ja pistäessäni piilareita ja meikkiä silmiin. No, kavereita ei ole koskaan liikaa.

Viikonloppuna ystäväpariskunta pitää ns. illalliset, grillikauden avajaiset, siitä voi tulla hyvin hauska juttu. Tämä kevät on kyllä mainiota aikaa, minä niin tykkään :)

P.s. Jos joku ei ole katsonut takavuosina Irtiottoja eikä tänään vielä tajunnut havahtua asiaan, niin suosittelen virittämään telkkarin ensi keskiviikkona Neloselle klo 22. Loistosarja, parasta suomalaista antia!

Montako meitä on?

Minä mietin tuossa taannoin, että paljonkohan meitä on. Meitä, jotka olemme kolmekymppisiä. Meitä, jotka elämme silti sinkkuina. Meitä, jotka elämme ennemminkin parikymppisen elämää. Meitä, joiden kohdalla juna ei ole pysähtynyt, vaan on jättänyt asemalle huitomaan. Meitä, jotka emme ole itse aktiivisesti valinneet kumppanittomuutta ja lapsettomuutta. Meitä, jotka emme ole päässeet edes siihen vaiheeseen, että voisimme harkita lapsia tai jotka emme ole kuulleet edes sitä, että ei, lapsettomuusongelman takia niitä lapsia ei nyt oikein meinaa tulla (ja älkää nyt lapsettomuudesta kärsivät ihmiset missään nimessä loukkaantuko, ongelmaanne ei todellakaan ole tarkoitus vähätellä, mutta nyt on tarkoitus puhua _meistä_; lapsettomuushoitojakaan läpikäyvä ihminen ei voi tietää, millaista on ihmisen, joka ei pääse edes aktiivisesti ja tietyllä tavalla järkevältä pohjalta haikailemaan lapsista, rivarinpätkästä, farmarista ja koirasta, elämä).

Mikä ylipäänsä on sinkun ja vanhanpiian ero? Pidin aiemmin nimimerkkiäni lähinnä vitsinä, mutta olen alkanut ajatella, että missä vaiheessa sitten oikeasti muuttuu vanhaksipiiaksi, ja sinkku nimityksenä on enää vain turhanpäiväistä kaunistelua ja wanna-be-trendikkyyttä, kun ei uskalleta kohdata totuutta.

Just thinking.

Idols

Olin kummitytön kanssa Idolsin tokassa finaalikarsinnassa tänään. Oli ihan hauskaa ja mielenkiintoista. Lähes 9-vuotiaalle varmasti kiva elämys, vaikka I onkin ihmistyyppinä sellainen vähän matalan profiilin pitäjä, joka ei turhia hihku kuitenkaan, vaikka tykkäisikin jostain :) Järjestelyt oli kyllä aika ankeat, jonottelua jonottelun jälkeen. Etenkin kun kukaan ei informoi asioiden etenemisestä ja aikataulujen paikkansapitämättömyydestä, niin aika turhauttavaa vain seisoskella. Siinähän sitten hoet lapselle, että kyllä tää tästä, ihan kohta, kun itsekään enää usko omiin sanoihisi.

Ruslanas poseerasi kauniisti käskystä kameralleni (miten yllättävää) ja muutamia muitakin ihan kivoja kuvia tuli räpsittyä. Tiputuksesta sen verran, että niin ärsyttävä kuin Mia minusta olikin, niin hyvin se veti tänään. Joten itse olisin passittanut ennemmin kotiin Panun. Tai Kristiinan. Mia vain taisi olla samanlainen väliinputoaja kuin Johannakin, vailla vankkaa kohderyhmää.

Jäin jotenkin vähän ylivireeseen, kun tultiin niin myöhään Treelle takaisin, mutta josko nyt kuitenkin yrittäisi unta. Kaiken kaikkiaan hauska reissu pienen tärkeän ihmisen kanssa :)

Suomen Chicago nähty

Huh, oon poikki. Eilen oli S:n siskon häät, tultiin tänään. Lähes suoraan menin viettämään äidin synttäreitä.

Häät olivat hauskat, mutta väliin mahtui myös hetkiä, jolloin suhteellisen nestepitoisista bileistä huolimatta tunsin hymyileväni muovisesti ja teennäisesti ja tietämättä, miten päin olla. Oli kamalan vaikeata keksiä vieraiden ihmisten kanssa välillä jutuntynkää. Joskus se vain sujuu, joskus ei. Jos koko muu pöytäseurue puhuu autoista tai valokuvaamisesta, niin kun ei ole teknistä tietämystä kummastakaan, niin siihen on aika paha sanoa mitään ja heittää vastakortiksi vaikkapa sisustusaihe. Totta kai oli myös paljon hyviä hetkiä, ja häät oli hyvin järkätty kaiken kaikkiaan. Joskus vain vituttaa se, ettei osaa olla se, joka pystyisi naps vaan keksimään aina tikusta asiaa kenelle tahansa. S:llä oli myös itsellään - vaihteeksi - niin heikkoa läppää, että se nauratti paljon muita, mutta kun minä kuuntelin sitä koko päivän ajan, niin se alkoi jo käydä työstä. Äh, oppisikohan sitä koskaan sietämään tuossa ihmisessä tuota show-vaihdetta... doubt that.

Juhlatilan yhteydessä oli myös majoitus, jossa oli pienellä porukalla jatkot. En olisi enää itse jaksanut mennä niihin, mutta pyydettiin sitten tarpeeksi monta kertaa, joten päätin lähteä hetkeksi. Siinä vaiheessa oikeasti tuntui aivan vitun raivostuttavalta kuunnella hihittävän hiprakkatyttökaksikon laulavan Saku Sammakkoa ja Hillevi Hiirtä kumppaneineen ja oli vaikeata löytää enää edes sitä yliyrittävää vääntynyttä hymyntynkää. Todennäköisesti näytinkin vanhalta kuivakalta ämmältä. Kello n. 03, väsy ja ei itsekään todellakaan vesiselvä, niin tuli vain tunne, että ei oikeasti jaksa, ja aikainen aamuherätys väijyi mielessä. Onneksi seuralainenkin alkoi tajuta, että Calvadoksen hylkääminen ei ollutkaan hassumpi idea siinä vaiheessa yötä, joten poistuimme takavasemmalle.

Tänään siis takaisin Treelle. Päivän ravintolasuosituksen saa Coussicca. Lähes poikkeuksetta takuuvarmaa laatua.