Booooring

Olipa tylsä viikonloppu. Perjantaina vähän baarittelua, mutta mitään sanomaton ilta silti. Lauantaina siskontytön synttärit, niiden jälkeen yksinäinen koti-ilta. Noi siskonlasten synttäritkin... nekin on aina niin sitä, että kummeilla sun muilla on joukkio lapsia, ja minä olen se orpo piru Kalajoen markkinoilla, jolta voidaan kysyä joka vuosi muodon vuoksi, että "niin sä asut siellä ja siellä, ootko viihtynyt?". Tilanteita, joissa tulen tahattomasti aina muistutetuksi siitä, että muut elävät aktiivisesti elämää eteenpäin, minä en. Minun elämäntilanteeni on ollut sama käytännössä katsoen noissakin tilaisuuksissa aina.

Eksä tapailee tjsp jotakuta. Minua ärsyttää sekin, vaikka ei siihen ole mitään syytä.

Viikolla tuli käytyä katsomassa leffassa Simpsonit. Sekin oli paskempi kuin luulin. Menettelevä kuitenkin.

Kuulostanpa kaikin puolin tänään positiiviselta :)

Wheehaa!

Mä sain apurahan graduun!! Aika pieni summahan se on, mutta on vaan niin mieletöntä, että mä sain sen. Olin melkein varma, että ei onnistu, kun en ollut ihan oikeastaan parasta kohderyhmää. Vähänkö mä oon hyvä! Kerrankin näin jotakin oikeaan aikaan ja hain.

Happyhappyjoyjoy :) Lähden tänään baariin.

Very phunny

Olin alkuviikosta tapaamisessa, joka liittyi yhteen harrastukseen. Tai työn ja harrastuksen välimuoto. Yhtä kaikki, minulle entuudestaan tuntemattomia henkilöitä huone täynnä, tavallaan tämän "harrastuksen" esittelytilaisuus. Noh, ehkä olin valmiiksi jo vähän kireällä tuulella, mutta voi luoja, kun päästiin näihin perus-"rikkokaamme jää" -kuvioihin! Minulla on varmasti olematon huumorintaju, mutta muiden hymähdellessä ja jopa hihitellessä sille, että piti piirrellä ja puhua hassunhauskasti samaan aikaan, jotta sitten voitiin nauraa yhdessä, että hahhaa, tulipa huono piirustus, kun ei nähnyt, mitä piirsi, niin kelasin lähinnä mielessäni, että OMG, olenko tullut jollekin 10-vuotiaiden leirille. Ok, olen aika pessimisti ja negatiivinen ja joskus voisi nauraa, vaikka ei niin naurattaisikaan, mutta oikeasti, onko tollaset ihmisistä tosiaan hauskoja?

Oikeasti mietin tuon jälkeen, että mikä mua siinä tilaisuudessa niin rassasikin enkä keksi muuta selitystä kuin että en vaan jaksa sellaista tekopirteyttä ja turhanpäiväistä hassuttelua, joka ei edes naurata ketään (kai?). Tykkään tilannekomiikasta ja mustasta huumorista, mutta en tekemällä tehdystä, hieman tyttökirjamaisesta huumorista.

Sorry vaan, jos tämän upean leikin kehittäjä lukee tämän.

Blaaah

Vähän sellainen matalalentokausi päällä. Pitäisi saada aikaiseksi asioita, mutta ei oikein saa. Sikäli ei tietenkään yllätä hirveästi... noh, vähitellen. Gradun ohjaajaa sentään olen nähnyt ja saanut ihan hyvää palautettakin ja kannustusta.

Parina viime viikonloppuna mulla on ollut oikein hauskaa. Oon iloinen etenkin siitä, että oon oppinut vähän tuntemaan naispuolista ihmistä, jonka luulin inhoavan minua. Vielä iloisempi oon siitä, että pidän sitä ihmistä itse tosi kivana, vaikka aiemmin olin sitä mieltä, että hyytävä olento. Ollaan liikuttu kuitenkin ja tullaan liikkumaankin samassa porukassa, joten on tosi jees, kun asiat on puhuttu. Ja minä vielä itse nostin asian ihan selvin päin taannoin esille :)

Oon ylivaikealla espanjan kurssilla, yliopiston järkkäämällä. Olen koko ajan kahden vaiheilla, että luovuttaako vaiko ei, mutta kai se on huomenna kuitenkin taas yritettävä väsätä noita harkkoja.

Edit: toinen lävistys kiinnostaisi, mutta vähän arveluttaa, että paranisiko se, oisko se edes hieno ja onko sitä jo liian vanha. Niskaan himoitsisin.

10 vuodessa on muuttunut...?

Kohtaus eilen Hulluilla Päivillä Stockalla, n. 10 vuotta mennyt edellisestä kohtaamisesta:

"Moi, mitäs sulle? Mä oon täällä toisen lapseni kans. Sulla ei oo sitten lapsia?
"Heh, joo ei."
"No mitä muuten, onko miestä?"
"Ehh, joo ei oo tällä hetkellä."
"Niin että ihan oot sinkku?"
"Joo..."

Ihana ihminen, mutta luoja että meinasin vajota maan alle, kun äänensävy oli sellainen iloisen odottava, että "kai sulle nyt jotain on tapahtunut?!".

Vuodatus, Blogger vai joku muu?

Bloggaus on taasen vähän jäänyt, joten ed. meemin haastamiset nyt jää, kun oon taas niin jäljessä aikaani, joten todnäk kaikki mielenkiintoiset persoonat on tehneet jo ajat sitten kys. meemin.

Mutta asiaan. Onko Vuodatus parempi kuin Blogger? Jos, niin miksi?