Pikasuhde

Juu, todella aktiivista ollut taas kirjoittaminen. Saamattomuuteeni muuten löydettiin ainakin yksi syy: minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja arvot olivatkin aika päin prinkkalaa. Nyt sitten popsitaan pillereitä siihen.

Mutta nyt on pakko kirjoittaa. Olin eilen elokuvissa kaverini kanssa katsomassa Brünoa. Ihan hauska pläjäys. Sieltä sitten lähdettiin moikkaamaan muutamaa tuttua yhteen kuppilaan. Olin vähän sillä mielellä, että saatan jäädä yksin pidemmäksikin ajaksi kylille, vaikka muut lähtisivätkin töiden takia aikaisin kotiin. Joten niinhän siinä kävi, että hipsin toiseen paikkaan yksin.

Eipä aikaakaan, kun seuraani lyöttäytyi yksi hevihäiskä. Vähän sellainen nallekarhu, mutta toisaalta hänessä on jotain ihan muutakin. Meillä synkkasi välittömästi, tulen usein hyvin toimeen rauhallisten tapausten kanssa, ei tarvitse sitten itsekään häslätä niin paljon. No, vietettiin ilta yhdessä, sitten kotiin (eri teille!). Ja kaikki oli niin ihQdaata.

Sitten tänään tuli pyyntö, että lähdenkö kahville tai syömään. Ok. Ja sitten mentiin söpösti syömään (olisi tarjonnutkin, en antanut) ja vielä söpömmin Pyynikille käppäilemään.

Niin, onhan tässä pakko joku mättää. Jep. Tyyppi asuu lähellä Oulua. Hihhei. Eikä tasan ole mikään etäsuhdeihminen. Että joo, ehkä nähdään sitten taas joskus puolen vuoden kuluttua, kun tyyppi tulee moikkaamaan siskonsa perhettä taas Treen suunnalle.

Ihan sikaärsytys. No, pitää kai ajatella, että ei se ois muutenkaan toiminut, ihan erilainen se oli kuin minä. Ja niin se olikin, harrastuksineen kaikkineen ja maanläheisyyksineen, mutta ottaa silti päähän. Välillä mua alkoi ottaa jo ihan sekin päähän, että se edes tuli siihen söpistelemään, kun seuraavassa lauseessa yksi taas puhui välimatkasta. Mitä se hetkellinenkään ihkuttelu sitten auttaa... päin vastoin, ärsyttää vaan, kun sen jälkeen kuitenkin todetaan, että heippa.

Mutta ihmeellinen vuorokausi. Ihan kuin ois ollut joku pikaparisuhde. Ja nyt ois taas arjessa.

Kevätuutisia ja viisuhuumaa

Hiphei! Yritän kunnostautua blogin kirjoittamisen suhteen, lieneeköhän kukaan tosin enää kuulollakaan. Olen vain laiskistunut entisestään pahasti, vähän melkeinpä joka saralla.

First of all: on jälleen Euroviisujen aika! Suureksi ikäväkseni Sveitsi ei päässyt ekasta semistä jatkoon. No, poika ei pistänyt parastaan livenä, mutta eipä pistänyt Waldokaan, mutta jostain syystä pääsi jatkoon; en oikeasti ihan käsitä, millä eväillä, mutta enpä ole viisuspesialisti. Kannatan Armeniaa, Islantia, Azerbaidjania ja onhan se Norjankin polkka menettelevä, mutta siitä vain uupuu mielestäni kuitenkin se jokin. Söpö poika ei riitä. Kreikallakin on ihan kiva biisi. Niin ja Bosnia-Herzegovinalla on mielenkiintoinen kappale.

Harrastuksestani laulusta: olen nyt keväällä käynyt parilla yksiyistunnilla (sama ope kuin pienryhmässä), pari on vielä edessä. Olen mielestäni ymmärtänyt asioista paljon enemmän kuin mitä melkein koko ryhmässäoloaikana. Se on vieläkin paaaaljon kokeilua ja hakemista, mutta voin sanoa heti, että en ymmärtänyt yhtään, mitä tarkoitat, miten voisi tehdä tämän oikein. Eilen sain kuulla, että "se ääni soi!". Hymyilin vain vienosti, mutta se kommentti lämmitti. Olen myös nauttinut paljon enemmän nyt tunneista, kun ei tarvitse keskittyä siihen, että blokkaa muut mielestään, kun esiintyy toisten edessä.

Opiskelusta en sano juuri mitään. Kesä sisältää puurtamista ja puurtamista. Ja syksyllä, syksyllä sen on pakko olla valmis.

Ihmissuhteista: booooring. Kevätsutinaa saisi lähettää! Pitääkö tänne kohta pistää jokin seuranhakuilmoitus ;) Tavallaan erinäiset asiat ovat selvästi oikeastikin alkaneet vaivata minua enemmän, huomaan miettiväni asioita enemmän kuin ennen. Kai se johtuu siitä, kun ihmiset ympärillä sen kuin poksahtelee ja jatkuvasti kuulee raskausuutia ja naikkariuutisia ja mitä vielä... En vaan kerta kaikkiaan enää edes käsitä, missä sitä edes tapaisi uusia ihmisiä - muualla kuin baarissa. Ihmissuhdesaralla on myös siitäkin syystä aika ajoin tylsää, että tuntuu, että toisilla on hirveästi menoa, mutta itsellä ei. Ymmärrettävistä syistä eli paljolti juuri edellä mainittuihin asioihin liittyen; parisuhdelaatuaikaa, perheaikaa jne. Se on jotenkin kammottavaa olla jatkuvasti se "hei mentäisiinkö sinne ja sinne" -tyyppi, joskus tuntuu kuin olisi kyselyillään joku kivireki.

Huu, päässä soi Romanian Balkan girls. Pelottavaa.

Joulupäivitys!

Olen näköjään alkanut viettää yhä enemmän hiljaiseloa blogisaralla. Ei vaan viitsi kirjoittaa.

No, sitten viime kirjoituksen ei ole tapahtunut kummoisempia, mitä nyt jonkin aikaa olin taas töissä ennen joulua. Jaa, no yksi juttu tapahtui: tapasin ihan mielenkiintoisen tyypin, synkkasi heti ensi lauseista lähtien, nähtiin uudestaan jne., mutta se juttu päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin (no siis ei se nyt mitään varsinaisesti edes alkanut). Olin arvioinut henkilön täysin väärin, luullut kalaa linnuksi. En oikein vieläkään ymmärrä hänen käytöstään, ihan kuin henkilö olisi ensiksi ottanut hirveästi kontaktia ja koitti kaikin puolin lähestyä, mutta sitten vetäisi hätäjarrusta täysillä ja halusi kadota maan alle. Lähinnä minä olin aluksi aika hämilläni hänen hingustaan tavata heti uudestaan ymv., joten sitten tuo täysin päinvastainen käytös yhtäkkiä tuli aika puskista. No, taustalla toki pitkäkestoinen sinkkuus ja joitain erinäisiä traumoja edellisestä suhteesta, että tämä kai osittain selvittää asiaa.

Aatto meni eilen kotikotona suht ok, tuli mieluisia lahjoja (ha, mm. Dirty Dancingin 20-vuotisjuhlajulkaisu ;)) ja maha on täynnä sapuskoista. Huomenna vielä kotikotiin, tänään olinkin omassa kodissani vain. Tänään sain kutsun saunotteluihin, mutta ainakin toistaiseksi ja ilmeisesti myös lopuksi hengailen vain kotona, sillä jouluun ei minusta oikein kuulu riekkuminen kuin vasta aikaisintaan Tapsana.

Päivän empiirinen havainto: lähi-Siwani on avoinna joulun joka päivä!

Looong time

Syvä hiljaisuus ollut pitkän aikaa. Juu, toki olen BB:nkin syövereissä ollut (Suomi-Afrikka-vaihto oli kauden parasta antia, Munya olisi saanut voittaa 50 000 euroa jo viikon perusteella), mutta ei tämä nyt silti siitä johdu. Ei vain ole tapahtunut mitään erikoista; syksy saa, kylmää, sadetta, väsymystä... perussettiä. Gradu edistynyt kehnosti.

Viikonloppuna pääsen ekaa kertaa elämässäni Halloween-bileisiin, jee! Pidetään tyttöjenilta teemalla. Olen aina haikaillut niitä, ja nyt pidetään edes jonkinlaiset, vaikkakin aika ruokapainotteiset - pukuja tuskin liiemmin näkyy, jos lainkaan. Heh, nauratti, kun kampaaja sanoi minulle tänään, kun totesin kuivakasti, että enpä taida minäkään pukeutua, kun ei kerran muutkaan, että "x, et sä voi olla tollanen, sä laitat sitten ainakin jotain!". Niinpä kai pitäisi.

Tuntuu, että nykyään voisi nukkua ties miten pitkään. Olen aamulla ihan sikeässä unessa, vaikka kuinka olisin nukkunut 7-8 h. Haluaisin wake up lightin, vaikka tiedä sitten, olisiko siitäkään varsinaista hyötyä. Kai sitä pitäisi vaan olla ulkona enemmän ja syödä vitamiineja.

BB-hirnuntaa

Menehdyn! Menin ottamaan BB-24/7:n ja ei helvetti, mitä touhua viime yönä :D Nuo tämänvuotiset asukkaat ovat lähes kaikki jollain tavalla hoidon tarpeessa.

Illan saldo:

- kiltti ja viaton Cheryll vonkasi kaikilta tissit paljaana
- Maria puhui vaihteeksi paskajuttuja, kunnon lähiöpubiruusu astui myös esiin
- Cheryll ahdisteli Ristoa, päästen lopulta sviittiin voihkimaan, hyvin oli opeteltu pokefilkkaopit (Cheryll kuvitteli ilmeisesti, että siellä ei ole kameroita); aamulla toki oltiin taas varsin viattomina
- Risto koitti epätoivoisesti aluksi vastustella Cherylliä, mutta antoi lopulta periksi
- BB:n sivuilta bongattu loistokas kommentti: "Risto teki todellisen suorituksen, räpläs tunnin takkaa ja 2min naista. Tais meidän ristojen maine mennä."
- Marianna, joka on vege ja ei dokaa, veti kännit ja antoi Johanille käsitöitä saunassa muutaman katsellessa vieressä, meni hetkeksi avautumaan Mialle ja palasi harrastelemaan taas Johanin kanssa, tällä kertaa oraalista versiota
- Marianne vapautui estoistaan Teron kanssa, jotain pientä kivaa heilläkin
- Minnalla ja Mialla teinix-horo-pissis-lehmä-catfight
- Nikolla kaula täynnä fritsuja ja porasi jokaista mahdollista asiaa
- Marko yritti kovasti saada taas Mariannasta irti jotain, mutta haaveeksi jäi
- Harri masentui totaalisesti, koska synttärisankari ei halunnut pussailla hänen kanssaan, vaikka kismailikin kaikkien muiden kanssa ja Cheryllin lyöttäytyminen Riston kanssa oli lopullinen isku vyön alle

Katsokaa siis kooste. Odotan mielenkiinnolla, miten tosta setistä saadaan tunnin kooste ja mitä siihen valitaan :D

Viikko mennyt. Kuinkahan monet orgiat ja parinvaihdot ehditään nähdä?

Vakavampi jeesusteluosuus: huolimatta tosta kaikesta ultimate-huvittavasta sossupornosta, niin BB:n tarve todella juntin läpinäkyvästi saada panokohtauksia on hiukkasen etovaa. Vähän hienovaraisuuutta, edes silmänlumeeksi!

Keski-ikä uhkaa

Taidan olla keski-ikäistymässä, kun kulutan viikonloppujani mökillä pimenevissä syysilloissa, lämmitän saunan, keräilen puolukoita ja leikkaan kaislaa. Ja vielä nautin siitä kaikesta!

Tulipa taas siis mökkiviikonloppu vietettyä, joskin perjantaina olin sentään viihteellä, jopa ihan hauskalla kokoonpanolla. Mainitsin aikoinaan neiti A:sta, jonka kanssa olimme hienoisessa välirikossa, ja nyt näimme pitkästä aikaa. Hauskaa. Ehkä ystävyytemme on vakaammalla pohjalla nyt kuin ennen, vaikka olemmekin peruuttaneet ihmissuhteessamme hieman :) Baby steps.

Rasittavan intohimoista

Minua ärsyttää se, että innostun asioista aina 6-0, jos ne ovat vähänkään mieleeni. Jos tiedän, että tulevaisuudessa voi tapahtua jotain mielekästä, niin en jätä asiaa sikseen toistaiseksi, paina mielessäni taka-alalle, vaan iloitsen siitä ikään kuin jo valmiiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos koko tapahtuma tai mistä nyt ikinä onkin kyse, peruuntuu. Vaikka siihen pettymykseen olisi koittanut varautua, se on normaalisti valtaisa.

Tämä luonteenpiirre tai piirteet eli kun on temperamenttinen, impulsiivinen, mutta samalla suunnitelmallinen tekee elämästä usein äärimmäisen rasittavaa. Sinällään se on ristiriitaista, koska luulisi, että intohimo asioita kohtaan jne. on vain positiivinen seikka. Onhan se, jos asiat menevät putkeen, mutta sitten jos asiat menevätkin myttyyn, niin pettymys on karvas.

Asioiden edelle meneminen on kamalaa. Mutta siitä piirteestä on hirvittävän vaikeata päästä eroon. Olen varsin kateellinen niille rauhallisille ja tasapainoisille rautahermoisille, jotka elävät hetkessä, miettimättä liikaa tulevia ja tuskinpa menneitäkään.