Keski-ikä uhkaa

Taidan olla keski-ikäistymässä, kun kulutan viikonloppujani mökillä pimenevissä syysilloissa, lämmitän saunan, keräilen puolukoita ja leikkaan kaislaa. Ja vielä nautin siitä kaikesta!

Tulipa taas siis mökkiviikonloppu vietettyä, joskin perjantaina olin sentään viihteellä, jopa ihan hauskalla kokoonpanolla. Mainitsin aikoinaan neiti A:sta, jonka kanssa olimme hienoisessa välirikossa, ja nyt näimme pitkästä aikaa. Hauskaa. Ehkä ystävyytemme on vakaammalla pohjalla nyt kuin ennen, vaikka olemmekin peruuttaneet ihmissuhteessamme hieman :) Baby steps.

Rasittavan intohimoista

Minua ärsyttää se, että innostun asioista aina 6-0, jos ne ovat vähänkään mieleeni. Jos tiedän, että tulevaisuudessa voi tapahtua jotain mielekästä, niin en jätä asiaa sikseen toistaiseksi, paina mielessäni taka-alalle, vaan iloitsen siitä ikään kuin jo valmiiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta ongelmia tulee siinä vaiheessa, jos koko tapahtuma tai mistä nyt ikinä onkin kyse, peruuntuu. Vaikka siihen pettymykseen olisi koittanut varautua, se on normaalisti valtaisa.

Tämä luonteenpiirre tai piirteet eli kun on temperamenttinen, impulsiivinen, mutta samalla suunnitelmallinen tekee elämästä usein äärimmäisen rasittavaa. Sinällään se on ristiriitaista, koska luulisi, että intohimo asioita kohtaan jne. on vain positiivinen seikka. Onhan se, jos asiat menevät putkeen, mutta sitten jos asiat menevätkin myttyyn, niin pettymys on karvas.

Asioiden edelle meneminen on kamalaa. Mutta siitä piirteestä on hirvittävän vaikeata päästä eroon. Olen varsin kateellinen niille rauhallisille ja tasapainoisille rautahermoisille, jotka elävät hetkessä, miettimättä liikaa tulevia ja tuskinpa menneitäkään.