Kevätuutisia ja viisuhuumaa

Hiphei! Yritän kunnostautua blogin kirjoittamisen suhteen, lieneeköhän kukaan tosin enää kuulollakaan. Olen vain laiskistunut entisestään pahasti, vähän melkeinpä joka saralla.

First of all: on jälleen Euroviisujen aika! Suureksi ikäväkseni Sveitsi ei päässyt ekasta semistä jatkoon. No, poika ei pistänyt parastaan livenä, mutta eipä pistänyt Waldokaan, mutta jostain syystä pääsi jatkoon; en oikeasti ihan käsitä, millä eväillä, mutta enpä ole viisuspesialisti. Kannatan Armeniaa, Islantia, Azerbaidjania ja onhan se Norjankin polkka menettelevä, mutta siitä vain uupuu mielestäni kuitenkin se jokin. Söpö poika ei riitä. Kreikallakin on ihan kiva biisi. Niin ja Bosnia-Herzegovinalla on mielenkiintoinen kappale.

Harrastuksestani laulusta: olen nyt keväällä käynyt parilla yksiyistunnilla (sama ope kuin pienryhmässä), pari on vielä edessä. Olen mielestäni ymmärtänyt asioista paljon enemmän kuin mitä melkein koko ryhmässäoloaikana. Se on vieläkin paaaaljon kokeilua ja hakemista, mutta voin sanoa heti, että en ymmärtänyt yhtään, mitä tarkoitat, miten voisi tehdä tämän oikein. Eilen sain kuulla, että "se ääni soi!". Hymyilin vain vienosti, mutta se kommentti lämmitti. Olen myös nauttinut paljon enemmän nyt tunneista, kun ei tarvitse keskittyä siihen, että blokkaa muut mielestään, kun esiintyy toisten edessä.

Opiskelusta en sano juuri mitään. Kesä sisältää puurtamista ja puurtamista. Ja syksyllä, syksyllä sen on pakko olla valmis.

Ihmissuhteista: booooring. Kevätsutinaa saisi lähettää! Pitääkö tänne kohta pistää jokin seuranhakuilmoitus ;) Tavallaan erinäiset asiat ovat selvästi oikeastikin alkaneet vaivata minua enemmän, huomaan miettiväni asioita enemmän kuin ennen. Kai se johtuu siitä, kun ihmiset ympärillä sen kuin poksahtelee ja jatkuvasti kuulee raskausuutia ja naikkariuutisia ja mitä vielä... En vaan kerta kaikkiaan enää edes käsitä, missä sitä edes tapaisi uusia ihmisiä - muualla kuin baarissa. Ihmissuhdesaralla on myös siitäkin syystä aika ajoin tylsää, että tuntuu, että toisilla on hirveästi menoa, mutta itsellä ei. Ymmärrettävistä syistä eli paljolti juuri edellä mainittuihin asioihin liittyen; parisuhdelaatuaikaa, perheaikaa jne. Se on jotenkin kammottavaa olla jatkuvasti se "hei mentäisiinkö sinne ja sinne" -tyyppi, joskus tuntuu kuin olisi kyselyillään joku kivireki.

Huu, päässä soi Romanian Balkan girls. Pelottavaa.