Huomiohuorat energiasyöppöinä
Pitkä kirjoitustauko. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta toisaalta ei mitään erikoista: terasseilua, perusihmissuhdesählää, mökkeilyä jne.
Mutta viime aikoina olen miettinyt, varmaankin muutaman tutun naispuolisen henkilön takia, että mikä siinä oikein on, että joidenkin on baarissa käyttäydyttävä kuin idiootit. Heilutellaan tissejä, hihitellään tyhjänpäiväisiä, asetutaan hajareisin jonkun ei-niin-läheisen miehen syliin, puhutaan kovaäänisesti muka-härskejä ja hihitellään taas hieman lisää blondimaisesti. Tai pussataan vaikkapa naispuolista kaveria - miten jännää. Huoh.
Luonnollisesti näitä samaisia huomiohuoria, joiden läsnäollessa oma oloni kiristyy kuin viulunkieli ja tunnen oloni vaivautuneeksi, suorastaan ahdistuneeksi ja en pysty olemaan oma itseni, ärsyttää taatusti minun olemukseni; hillittyä, hallittua ja neutraalia. Useinhan kai kaltaisiani ihmisiä (eli jotka eivät hingu huomion keskipisteeksi kovinkaan usein, ovat sosiaalisia, mutta eivät kuitenkaan ns. revittelijöitä ja saattavat olla hieman varautuneita etenkin tutustumisen alkuvaiheissa) pidetään nimenomaan näinä energiasyöppöinä, mutta minä väitän, että myöskin nämä "riekkujat" voivat olla niitä.
Olen koittanut miettiä syitä tähän omaan lukkoon menemiseeni tällaisten ihmisten seurassa. Olenko niin epävarma, että alan itsekin uskoa olevani tylsä heidän rinnallaan ja vaivaudun siksi vai enkö vain löydä mitään yhteistä tällaisten kanssa? Sen tiedän joka tapauksessa, että tuollainen "iloisuus" minuun ei tartu. Tiedän ihmisiä, joiden iloisuus ja nauravaisuus on hyvinkin tarttuvaa, vaikka itse sitä ei olekaan kovin hymyileväinen perusluonteeltaan, mutta tuollainen käytös ei tosiaan itsessäni lisää hyvää fiilistä, vaan täysin päin vastoin. Jolloin tietysti nämä huomiohuorat ajattelevat entistä enemmän, että onpas mälsän asiallinen tyyppi, ja tietynlainen keskinäinen kyräily jatkuu.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun tuttavapiirissä tämmöisiä nyt joitain kuitenkin liikkuu, niin joskus olisi ihan kiva löytää muutama oikea sana ihan luontevasti ja välittömästi heidänkin kanssaan (niiden pakollisten kuulumisten kyselyidenkin jälkeen). Eikä hymyillä teennäistä hymyä takaisin.
raportoi Wanhis @ 02:58
6 Comments:
Tiedän tapauksen. Näillä huomiohuorilla on luontainen taipumus herättää pahaa verta ihmisjoukoissa.
Heillä on myös tapana työntää suloisesti hymyillen tikkuja toisten ihmisten ihmissuhteiden kynsinauhojen alle. Sitten viattomasti hymyillä, että enhän minä mitään pahaa tarkoittanut pienellä provoilullani (mitä nyt toivoin pienen sodan syttyvän).
Ehkä ymmärrettävää käytöstä aivokapasiteetin kehittymättömyydestä johtuen -20+ ikäisillä, mutta mikäli homma jatkuu vielä myöhemmin aikuisiällä, mitään ei ole tullut opittua, ei etenkään toisten ihmisten tunteiden kunnioittamista.
Komppaan edellistä ja varsinkin Aikuista naista. Itseä ainakin häiritsee kun tuollaisia huomiohuoria näkee. Silloin iskee hirveä alemmuuden tunne (muutenkaan itsetunto niitä maailman vahvimpia). Tuntuu myös että kaikki miehet tutustuvat mieluummin sellaisiin ihmisiin kuin kiltteihin tyttöihin, joilla ois varmasti myös jotain todellista annettavaa.
Tulipa purkaus
-Vakituinen lukijatar
kateutta?
Kateutta - joo ei. Vanha kortti, mutta ei toimiva. Minä en ainakaan mitenkään kykene olemaan kateellinen jonkun idariblondin olemuksesta. Oikeastaan ainoa ilo, joka heistä on, on se, että en voi olla hieman mielessäni hymähtelemättä näille tapauksille. Vaikka onkin vaikeata ymmärtää, miksi jotkut vasiten haluavat tehdä itsestään ääliön, jopa tyhmemmän kuin oikeasti ovat. Myötähäpeää ja huvittuneisuutta aiheuttaa myös se, kun nämä tyypit kuvittelevat olevansa kovinkin hurjia.
Vakituiselle lukijattarelle (kiva kuulla, että moinen olet :)), että sitä voi tosiaan ihmetellä, että mikä miehiä näissä tapauksissa viehättää...
Vakituinen lukijatar ja Wanhapiika: Toisaalta, olisitteko itse kiinnostuneita niistä miehistä, jotka ovat kiinnostuneita näistä tyrkkytytöistä? Vakka kantensa jne. Itse ainakin olen huomannut, että mies, joka innostuu noin halvasta houkuttelusta ei kyllä nouse omalle listalleni. Ei siis ole meillä todellakaan mitään syytä olla kateellisia.
Arokettu, täytyy myöntää, että joskus joku mies, joka tuollasesta on innostunut, on voinut olla omasta mielestäni vähintäänkin jollain tavalla ihan jees. Kummallisinta onkin se, että joskus sama tapaus voi innostua sekä tuollaisesta meiningistä että toisaalta sitten taas viihtyy minunkin kanssani. Noh, vaihtelu virkistää ehkä sitten.
Lähetä kommentti
<< Home