Pettymys

Puhuin tänään eksän kanssa. Vaihdeltiin siinä kuulumisia ihan normaalisti, kysäisin, että mennäänkö syömään joku päivä suosikkipaikkaamme. "Joo, mutta pitää nyt vähän katsoa, ei ehkä heti voi mennä, kun tässä on kaikenlaista ollut". Ihmettelin, että mitäs, niin siinä hienoisen kiertelyn ja kaartelun jälkeen selkisi, että eksä oli sössinyt nykyisen kihlattunsa (juu, äkkiä menivät kihloihin) kanssa aika pahasti asiat, tekemällä asioita, joista paistoi välinpitämättömyys ja toisen ihmisen arvostamattomuus. Tai siis, sehän vain naureskeli asiaa kertoessaan, minä järkyttyneenä kysyin, miten se voi nauraa. "No itkeäkö pitäisi?". Ennemmin.

Oma reaktioni asiaan oli kumma. Täysin spontaanisti menin suorastaan mykäksi, kauhistellen vain hiljaa, että miten se saattoi. Eikä tässä vielä kaikki, mutta kun minä olin ihan kyynel silmäkulmassa. Minä olisin voinut olla suorastaan vahingoniloinen, sillä minä en edes erityisemmin pidä tästä uudesta naisesta, mutta olin todella järkyttynyt ja pettynyt. Ehkä minä olin halunnut uskoa, että kaikki paskamainen käytös oli tosiaan minusta kiinni ja että oikean, sopivan ihmisen kohdalla se muuttuu ihan toisenlaiseksi. Ja kuten hänellekin sanoin, niin jos näin olisi käynyt, niin minä olisin ollut hyvin iloinen. Minusta on tosi surullista, että ihminen on noin tunnevammainen. Pakko oli kysyäkin jo, että miksi sen on pakko aina satuttaa ihmisiä ja olla ilkeä.

Kai minä jollain tavalla halusin uskoa, että se on pohjimmiltaan hyväntahtoinen tyyppi. Jotkut olivat heti ampumassa tätäkin suhdetta alas, niin minäkin hieman epäilin, kun kaikkia hänen puheitaan kuuntelin, mutta silti lisäsin, että "ehkä se vain puhuu, kun ei se pysty sanomaan sitäkään, jos se välittää oikeasti, kyllä minä sen tunnen". Ja tiedän minä senkin, että vaikka sillä olisi näistä viimeaikaisista tapahtumista paha olo, niin ei se sanoisi, että juu, tulipa mokattua, vaan sen tapa käsitellä asioita on läpänheitto. Toisaalta olen alkanut epäillä, että onko se sittenkään niin, että se ei vaan kykene osoittamaan tunteitaan. Olen monta kertaa puolustellut sitä ja sen erinäisiä, lukuisia tekemisiä sillä, että "se vaan on sellainen, ei se vaan pysty sanomaan/tekemään sitä tai tätä tai tota". Ehkä kyse onkin oikeasti siitä, että sitä ei kiinnosta. Eikä se välitä. Oikeasti.

Jotenkin meni siihen ihmiseen maku vähän kaverinakin, ainakin hetkellisesti. Niin vaikeata ymmärtää.