Rush hour

Tähän laulujuttuun liittyen mä tein sen eilen! Olin kai jotenkin psyykannut itseni laulamaan muiden edessä, valinnut kappaleen, tiesin, että asia tulee eteen ennemmin tai myöhemmin, en voi keksiä tekosyitä loputtomasti, joten ajattelin, että parempi kai sitten mennä jo ammuttavaksi kuin vain odotella sitä.

Ei minua edes jännittänyt hirveästi, kun tepastelin sinne eteen, mutta kun pääsin sinne, niin kyllä jännitti. Olin ihan kivettyneenä ja toisaalta taas aivan tärinässä, ääni tietysti sen mukaisesti tärisi tuhannella. Ja aikamoista grillausta se oli, kun opettaja antoi palautetta ikuisuuden, kun en laula leuka rentona ja suu auki jne. No ei mitään uusia juttuja, mä oon sellanen jäykkis, mutta ehkä vähän sai jutun päästä kiinni silti. Mulla meinas tosin vähän palaa käämit jo, kun kuuntelin sitä kritiikkiä, kun siinä koitti parhaansa tehdä ja koko ajan vaan hiillostetaan lisää ja lisää - hyvähän se on, mutta itsellä ei meinaa kestää pinna eikä kärsivällisyys, välillä tuli sitten jo sellanen olo, että "usko nyt jo, en mä pysty parempaan näillä eväillä". Taisin pari vähän liiankin tiukkasävyistä kommenttia heittää jo siinä takaisin.

Mutta sen jälkeen iski kyllä mieletön adrenaliinirush! Oli ihan hyperinä ja fiiliksissä. Ja tietty se oli ihan jees, että pari tyyppiä ryhmästä kehuivat ääntä tunnin jälkeen. Valehtelivat sitten tai eivät ;)