Kultaista kompassia ja shoppailua
Kävin tsekkaamassa torstaina Kultaisen kompassin. Kävin muuten vissiin elämäni ekaa kertaa yksin elokuvissa! Vaikka en ole fantasian ylin ystävä, en ole siis lukenut enkä edes katsonut esim. LOTR:eja, niin tämän jostain syystä halusin nähdä. Ja ihan mainiohan se oli. Ehkä tosin vähän pitkä, hieman tylsäksi kävi loppua kohden, aika paljon jaanattiin kummiskin samaa. Nicole Kidman oli jees, mutta roolisuoritus meni omasta mielestäni, oli se nyt sitten tarkoitettukin niin tai ei, hieman överiksi kuitenkin; mieleen tuli jo välillä melkeinpä 101 dalmatialaisen Cruella de Vil:mäinen olemus. Daimonit olivat leffassa varsin valloittavia.
Ja eilen sitten se shoppailuosuus: neiti A:n kanssa (tänne pitää joskus pistää sellanen henkilölistaus, jotta kuka on kuka) oltiin shoppailemassa Ideaparkissa. Saldona farkut ja yhdet koti- tai vapaa-ajan housut, jotka lähinnä näyttää joiltain hiphopparihousuilta ;) No, vähintäänkin street-henkisiltä sporttihousuilta. Ja sit vielä menin ostamaan Stockalta, Ideaparkista palatessani, toiset farkut! Rahanmenoa ei voi estää... etenkin kun ostin tällä viikolla vuoden takaisilla joululahjarahoillani Blockin. No, nyt pitää olla taas hissuksiin raharintamalla.
Äh, pitäisi laulaa laulutunneilla (pienryhmä) maanantaina yksin. Ahdistun. Ei huvita pakotettuna sellainen. Ottaa vähän päähän, että se opettaja on ottanut asiasta kamalan elämäntehtävän nakittaa jokaisen sinne eteen hoilaamaan. Vapaaehtoisesta ja maksullisesta harrastuksesta kuitenkin kyse.
raportoi Wanhis @ 06:39
5 Comments:
Kivoja ostoksia sulla, niin ja tuo lamppu on hieno!
Älähän laulamisesta ota stressiä, kaikesta päätellen osaat kuitenkin laulaa... ?
Kiitos :)
Otan minä tollasesta muiden edessä esiintymisestä stressiä, varsinkin kun on kuitenkin tavallaan ihan vieras "ala" kyseessä. Ja ihan taviksiahan ne muutkin ovat, mutta en vaan tunne vielä olevani valmis asiaan. Ja se oiskin helppoa, kun riittäisi, että pelkästään osaa laulaa melodian, mutta kun siinä analysoidaan kaiken maailman hengitykset ja artikuloinnit ja rentoudet... Hyvä sinällään, saa palautetta, mutta jos jännittää liikaa, niin ei oikein pysty siitä hyödystäkään iloitsemaan.
Ai, säkin laulat! :) Mä kanssa inhosin noita pakollisia work shopeja. Mä kyllä tykkää laulaa yleisölle, mutta raadille tai muille opiskelijoille laulaminen ei koskaan onnistunut. Jännitin niin paljon arvosteltavana olemista.
Olisihan se hyödyllistä, jos uskaltaa. Mä lintsasin aina kun pystyin...
Ai niin, lähdetkö kahville? Laita mulle s-postia...
Ja niinpä minä kieltäydyin laulamasta, sanoin, että taidanpa jättää myöhempään. Ja samalla tietty olin pettynyt itseeni. :-/ Mutta kun ei pysty, pelkään suunnilleen tuupertuvani jo, kun kävelen eteen saati sitten, että suustani tulisi yhtään mitään laulun tapaista. Meillä oli koulussakin muistaakseni yksinlaulut kuitenkin aina niin, että yksitellen mentiin luokkaan, ei tarvinnut muiden aikana laulaa. Vaikka olisin minä tänään siihen varmaan pystynyt, jos olisi ollut pakko, olinhan minä kappaleenkin valinnut. Minä vain menin sieltä, mistä aita oli matalin, koska se oli helpointa.
Arokettu, juu, käyn pienryhmässä lauleskelemassa, mutta nyt meillä on alkanut olla enemmän näitä soolojuttuja, opettaja sit antaa siinä palautetta kaikkien edessä. Oon nyt vähän kahden vaiheilla, että pitäiskö mun vaihtaa sittenkin yksityistunteihin nyt, koska tuntuu, että ne oisivat nyt eniten paikallaan. Haluaisin, että joku vähän koulii mua hlökohtaisesti ennen kuin lampsin jonkun porukan eteen laulelemaan.
Ja joo, pistän sulle s-postia tässä joskus :)
Lähetä kommentti
<< Home