Very phunny
Olin alkuviikosta tapaamisessa, joka liittyi yhteen harrastukseen. Tai työn ja harrastuksen välimuoto. Yhtä kaikki, minulle entuudestaan tuntemattomia henkilöitä huone täynnä, tavallaan tämän "harrastuksen" esittelytilaisuus. Noh, ehkä olin valmiiksi jo vähän kireällä tuulella, mutta voi luoja, kun päästiin näihin perus-"rikkokaamme jää" -kuvioihin! Minulla on varmasti olematon huumorintaju, mutta muiden hymähdellessä ja jopa hihitellessä sille, että piti piirrellä ja puhua hassunhauskasti samaan aikaan, jotta sitten voitiin nauraa yhdessä, että hahhaa, tulipa huono piirustus, kun ei nähnyt, mitä piirsi, niin kelasin lähinnä mielessäni, että OMG, olenko tullut jollekin 10-vuotiaiden leirille. Ok, olen aika pessimisti ja negatiivinen ja joskus voisi nauraa, vaikka ei niin naurattaisikaan, mutta oikeasti, onko tollaset ihmisistä tosiaan hauskoja?
Oikeasti mietin tuon jälkeen, että mikä mua siinä tilaisuudessa niin rassasikin enkä keksi muuta selitystä kuin että en vaan jaksa sellaista tekopirteyttä ja turhanpäiväistä hassuttelua, joka ei edes naurata ketään (kai?). Tykkään tilannekomiikasta ja mustasta huumorista, mutta en tekemällä tehdystä, hieman tyttökirjamaisesta huumorista.
Sorry vaan, jos tämän upean leikin kehittäjä lukee tämän.
raportoi Wanhis @ 01:49
2 Comments:
Toimiko leikki? Rikkoutuiko jää? Itsekään en jaksa nauraa, hauskoiksi tarkoitetuille aikuisten leikeille tai herra paratkoon, jonkun koulutustilaisuuden konsulttipellejen keksimille peleille, mutta ilmeisesti ne toimivat, kun kerran niitä käytetään.
En mä oikein tiedä. Jotkut hihittelivät, osa ehkä kohteliaisuudesta, osa varmaan ihan aidostikin, jotkut katsoivat hieman hämmentyneinä, minä katsoin kypsyneenä. Kyllä siinä jotkut jaksoivat kommentoida, että "oho, sä sait tehtyä oikein noinkin hienon jutun siihen", mutta vähän tuli tunne, että suurin osa olisi mieluiten vaan keskustellut ja esittäytynyt. Tai sitten mä vaan itse ajattelin niin, kun ei mua tosiaan kiinnostanut edes toisten piirustukset enkä jaksanut ihailla niitä ;)
Jotkut kuiteskin pystyvät ainakin hyväksymään tollaset ihan mukisematta, mä taas en millään meinaa enää päästä kohta 32-vuotiaana siihen moodiin, että kyllä opettaja, tosi kivaa, vaikka ei olisikaan. Tekisi mieli vaan penseästi sanoa, että no en minä nyt jaksa piirrellä, oon piirtämiseni piirtänyt jo n. 20 vuotta sitten.
Lähetä kommentti
<< Home