Pääsiäinen on mennyt lähinnä laiskotellessa ja vähän baaritellessa.
Minua vaivaa se, että minulle on tullut vahva tunne, että minun pitäisi katkaista välit enemmän tai vähemmän eksään. Tunnen olevani jotenkin vähän ylimääräinen palikka välillä hänen elämässään, vaikka meillä välillä niin hyvin synkkaakin. Seuraavassa hetkessä taas kuvioon mahtuu paljon tietynlaista epäluottamusta, salailua ja halua selvästi pitää oma elämä toisen elämästä erillään. Tilannetta ehkä selvittää seuraava esimerkki: sanoin baarissa pääsiäisenä, kun moikkasin yhdelle miekkoselle, että "tuo oli se ja se, tunnen hänet sieltä ja sieltä", niin vastaus oli sensuuntaista, että "mitä sitten, pitäisikö jotenkin kiinnostaa". No ei, minä vaan jotenkin ajattelin, että on ihan ok selittää toiselle, että miksi moikkasin jotakuta. Eksäni taas ei itse voi puhua minulle mitään vastaavista asioista; jos hän moikkaa jollekin naiselle, ja kysyn, että "kuka tuo oli", niin vastaus on, että "yksi vaan". Jep, pieniä juttuja, mutta nämä on silti kuitenkin juttuja, joista on helppo tehdä mielenosoituksellisia, "se ei kuulu sinulle".
Toisaalta olen itse miettinyt jo pidempään, että olenko vain tottunut hengailemaan eksän kanssa aika paljon enkä niinkään ole häneen ihmisenä kiintynyt. Välillä tuntuu, että jos on isompi porukka, niin dissaan hänen seuraansa aika surutta, mikä kai kertoo karusti siitä, että muut ihmiset ovat helposti mielenkiintoisempia (ja eksäni on välillä niin luvattoman lapsellinen, että en vain jaksa keskittyä häneen, koska se on rasittavaa). Ja no, se ei taida olla ihan reilua se. En toisaalta osaa kyllä tuntea mistään kuitenkaan huonoa omaatuntoa tässä tapauksessa, koska hmh, sanotaanko vaikka niin, että oma pesä on kuitenkin aika puhdas verrattuna toisen käytökseen.
Pieni time-out kaiken suhteen taitaa ainakin olla tarpeen. Luulen vain, että tämä alkaa olla molempien toive, kännissä lipsautetuista kommenteistakin sitä on voinut aavistella.
