Rankka päivä

Joskus ei vaan pitäisi nousta sängystä ylös lainkaan.

Päivä alkoi kurjalla puhelinkeskustelulla työvoimaviranomaisen kanssa. En nyt jaksa tähän selvittää koko asiaa, mutta pienoinen mutka kuitenkin tässä prosessissa. Lopulta työvoimaneuvoja (miespuolinen sellainen) paasasi minulle laista ja pykälistä, minä koitin hiljaisesti kysellä neuvoja, joita hän ei suostunut antamaan, paasasi vain lisää, kunnes minä lopulta olin itku kurkussa hiljaa. Siinä vaiheessa hänen ratkaisunsa oli ehdottaa puhelun päättämistä. Että minua otti päähän. Kyllä hän sen kuuli, etten minä voinut sanoa enää mitään, siksi hän minusta halusikin päästä eroon - hänen äänensähän kuulosti jo suorastaan hätääntyneeltä, kun hän tajusi, että omg, tämä on tuolle oikeasti paha juttu, miten minä pääsen tuosta pillittäjästä nyt eroon. Vitutti. En minä edes nolostunut itseni takia, minua vitutti se, että se ihminen pelkäsi minun vapisevaa ääntäni ja halusi pois siitä tilanteesta, ettei vahingossakaan joutuisi antamaan yhtäkään neuvoa (tai empatiaa), vaikka minä pyysin. Olisi edes muodon vuoksi sanonut, että "kurja tilanne, tsemppiä" tai jotain.

Tajusin myös, että en minä ymmärrä lakeja silloin, kun niihin ei suostuta yhdistämään maalaisjärkeä. En ole koskaan varmaan tuntenut niin suurta inhoa lakeja kohtaan kuin tänään. Lain toteuttamista, vaikka se ei hyödytä ketään, haittaa vain kaikkia. En pysty hyväksymään sitä, pelkästään sen takia, että lain nyt tulee vain olla yksiselitteinen, poikkeustapauksia ei tunneta.

Toiseksi oli kurjaa kommunikointia tänään eksänkin kanssa. Pelkkää paskaa. Timeout, todellakin. Onneksi en voi olla hänen kanssaan tekemisissä viikonloppuna.

Kaikenlaista muutakin pientä vääntöä ja kääntöä tänään, ei vaan onnistu mikään. No, katson tunnin päästä Irtiottoja (hahhaa, kohentaa varmaan mielialaa!) ja kieltäydyn enää masistelemasta tämän enempää.