Pikkumaista nillitystä?

Liittyen tähän entryyn:

Planina on jossain määrin ollut tavata uudestaankin tämän erään iltaan osallistuneen henkilön kanssa. Mutta minua ärsyttää. Viime viikonloppuna oltiin sovittu, että ollaan ehkä yhteyksissä. Jonkin verran oltiinkin, mutta ei sitten ehditty nähdä. Hän lupasi kuitenkin soittaa mulle su-iltana, vaan ei soittanut. Ja en voi sille mitään, mutta mulla alkaa mennä heti maku, kun joku vain jättää tekemättä jotain ilmoittamatta suunnitelmanmuutoksista. Sitten itse saa ikävänä ihmisenä alkaa kysellä, että no miksi et soittanut tmv. Joo-o, asiaan oli ihan perusteet, mutta kun toisen ihmisen asenne on lähinnä sellainen, että no hei, tuli vaan muuta, niin en soittanutkaan, niin tulee tunne, että a) valitanko minä liian pienestä vai b) kannattaisiko tämä jättää heti tähän, kun ei ehkä olla oikein samoilla arvomaailmalinjoilla?

Minä kun en sille mitään voi, että mulle on lupaukset, pienetkin sellaiset, tärkeitä, enkä tykkää sellaisesta "no, tilanteet muuttuu" -asenteesta. Koitan vaan mennä itseeni, että tuomitsenko liian helposti, pitäisikö tuollaiset jutut sulattaa mennen tullen. Kenties, mutta ärsyttää "hiukkasen" kuunnella sellaisia kommentteja, että "no hei, älä nyt viitsi olla niin terävänä, eihän tää nyt ollut juttu eikä mikään". Ihan kuin ei saisi edes sanoa, että olisit sitten voinut ilmoitellakin jotain. Ylipäänsä mua vituttaa nämä ihme fiilispoliisit, jotka tuntuvat ahdistuvan siitä, että uskaltaa ilmaista puolikkaankin poikkipuolisen sanan jostain. Heti ollaan sanomassa, että "hei ei viitti, unohdetaan nyt tää". Kai sitä nyt helkkari voi keskustella asioista.