Välirikosta hauskaan juhannukseen

16.6. oli Bon Jovin keikka. Noo, ei siitä jaksa runoilla sen enempää, mutta olihan tuo hauska nähdä pitkästä aikaa Jomppa. Keikka oli tasapaksun hyvä ja peruskauraa, vaikka ei nyt ihan huippuun tunnelma kohonnutkaan. Väkeä kylläkin riitti stadikalla, Treellekin jouduin tulemaan bussilla alkuun käytävällä istuen ja osa porukasta ei edes mahtunut bussiin, vaikka oli jo kyseessä ylimääräinen bussi.

Doh, juhannus alkoi lähestyä ja sen myötä, joskin täysin sattumalta, myös välit tähän välillä mainittuun neiti A:han kiristyivät. Meillähän on ollut vallan mainiota yhdessä, mutta loppujen lopuksi taidamme olla liian erilaisia. Primitiivistä sättimistä ja haukkumista hänen puoleltaan, minun puoleltani mielipahaa, harmistumista, loukkaantumista, yritystä ymmärtää, mutta toisaalta lopulta päädyin siihen, että joku raja minullakin, en minäkään anna jonkun vähemmän aikuismaisesti käyttäytyvän hyppiä nyt ihan miten vaan silmilleni. Oikeastaan koko homma muuttuikin vitutukseksi enemmän kuin että olisin ollut kovin harmissani asioiden käänteestä. Toki harmittaa, että kävi näin (minun asenteeni kun ei ole ikinä ihmissuhteissa mikään "järvessä riittää kaloja"), mutta jos hän ottaa kaikista syvällisemmistä keskusteluista minun kanssani itseensä tai loukkaantuu näistä tai kokee ne puuttumisena omaan elämäänsä, niin sittenpä ollaan varmaan vaan liian erilaisia. Ja mitä ilmeisimmin asenteemme siihen, että ihmiset ovat erilaisia, on hivenen erilainen; minusta se on lähinnä rikkaus, ei vitsaus tai ärsytys. Mutta mehän emme olleet alkujaan A:n kanssa kovin ihastuneita toisiimme, joten intuitio piti siinä kutinsa, sitä kai olisi pitänyt uskoa.

Mutta juhannus oli tosi hauska! Aattona kaverin luona sekalaisella kokoonpanolla kaupungissa, grillailtiin ja jutskailtiin ja juotiin. Juhannuspäivänä sitten lähdettiin tämän aattoemännän ja hänen miekkosensa kanssa meidän mökille, jonne myöhemmin saapui myös toinen kaverini, jolla oli laskettu aika juuri silloin, miehensä kanssa. Grillailtiin, saunottiin ja sen sellaista. Tämä "lisääntyvä pari" sitten häipyi kotiinsa kymmenen jälkeen, ja me muut jäimme yöksi. Vapautunutta juttelua terassilla kynttilän valossa, siitä sitten vähitellen sisälle ja nukkumaan makuupusseihin (joissa tulikin oikein hyvin koisattua!). Sateinen ja ankea sää ei meidän juhannusta pilannut.

Kylli-täti nähty

Olipahan spektaakkeli. Upeita pukuja, loistavia tanssijoita, mahtavat screenit ja teemat. Mutta mutta... jotain plastista silti oli ilmassa. Ihan ei tunnelma ja fiilis noussut kattoon. Kylie vaikutti vähän "vanhalta ja väsyneeltä", kärjistettynä, vaikka viehättävä olikin. Kyllähän se fiilis sitten lopun hittibiiseillä kovasti nousi, mutta silti jäi vähän lattea fiilis. Odotin enemmän, ja samoilla linjoilla oli myös tutut.

Vaan tulipa koettua ja nähtyä, oli se mieletön elämyskeikka tietysti :)

Ärh

Iski yhtäkkiä kamala ärsyyntyminen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja pelko. Sen takia, että aloin ajatella, että ihmiset kesällä vain saavat perheenlisäystä (kuten kaveripiirissäni yhdelle henkilölle tapahtuu), pariskuntailevat jossain mökkeröillä tai kesäjuhlilla ja minä saan varmaan miettiä kesäkuun jälkeen lähes joka viikonloppu, että mitähän sitä tekisi. Tai hengailen joidenkin puolikavereiden kanssa. Kesäkuun ajaksi nyt sentäs on ohjelmaa ihan hyvin, mutta valitettavasti yhdenkin kaverin suhteen olen ymmärtänyt melko hyvin olleeni jossain määrin vain tilapäistä viihdykettä ja ajankulua hänelle, koska satuin sopimaan hänen elämäntilanteeseensa - nyt taas liiemmin en. Tai niin, jos nyt satut tämän lukemaan, niin lisättäköön, että minä koen asian osapuilleen noin enkä sille mitään voi.

Plääh. Onneksi huomenna sinne Kylli-tädin keikalle!

Keikkaputkessa

Kravitz tuli nähtyä viime lauantaina :) Oli ihan onnistunut reissu, mitä nyt ihmiset olivat hieman ynseitä Turussa, joten Turkua en jää kaipaamaan, mutta muuten oli mukavaa, keikka ok ja kivat Urjalan makeistukkupysähtymiset jne. Vähän tuli shoppailtuakin Turussa.

Keikasta: Lennyn 2005-keikka Suomessa oli über-loistava, joten eihän tämä sitä mitenkään pätkinyt, mutta hyvä silti - ja näin jälkikäteen mutustellessa on ehkä jopa muuttunut paremmaksikin. Välittömät fiilikset keikan jälkeen olivat sekavat, koska tiivistettynä koko homma meni näin: lämppäri aivan järkyttävää paskaa, tuskaa ja kärsimystä aiheuttavaa räminää ("pitkän linjan britti-indiebändi Spiritualized"), pitkää odottelua, että lopulta maestro aloitti, keikan alkuosa ihan ok, keskivaihe tylsistyttävää jammailua Pori Jazz -tyyliin (yleisö lähes kuoli tässä vaiheessa), loppusetti mieletöntä hittitykitystä.

Suurin elämys itselleni taisi olla se, kun Lenny puuduttavan keskivaiheen jälkeen lähti Let love rulen aikana liikenteeseen osoittamaan konkreettisesti rakkauttaan eli lähti yleisön joukkoon samoilemaan :) Istuttiin aika lähellä lavaa, joten niinpä se tuli sinne meidänkin läheisyyteen eli pääsin heittämään high fivet Lennyn kanssa (lue: massahysterian vallassa ja kuin 15-vuotias fanittaja konsanaan kurkottelin Lennyn käpälään, kun oli pakko koskea!! ;)). Onneksi en ollut lukenut mitään juttuja kiertueesta etukäteen, tuo kun taitaa olla tällä kiertueella LK:lla tämä valttikortti, joten sitä ihan aidosti yllättyi todella paljon. Kunnes sitten turvamiehet aika äkkiä saatteli kyllä Lennyn takaisin lavalle :D Kentällä kun taisi riittää vähän liikaa jo halailijoita.

Perjantaina on sitten vuorossa Kylli-täti.

Sex and the City -leffa nähty

Ensi-ilta oli ja meni. Heti alkuun on sanottava, että olin hieman elätellyt toiveita, että katsojat olisivat panostaneet pukeutumiseen, mutta ei, oli kyllä niin tavisvaatteissa suurin osa ihmisistä. Ei minulla itsellänikään ollut kummoisia päällä (tai no, ei minulla kyllä mekkoa kovin usein ole päällä, mutta köppänen halpismekko se oli), mutta luulinkin, että olen lähes joku kummajainen. Muutenkaan minkäänlaista juhlan tuntua ei ollut tässä ensi-illassa.

ÄLÄ LUE PIDEMMÄLLE, JOS ET HALUA LUKEA EDES MIELIPITEITÄ LEFFASTA!



Niin, itse elokuva ei mielestäni ollut kovinkaan hyvä. Ylipitkä ja juonikin oli jotenkin venytetty ja vanutettu, epärelevantteja seikkoja pilkisteli siellä sun täällä. Ei oikein jäänyt sellaista kunnon käsitystä siitä, että mitä elokuva koitti sanoa, lähinnä leffa oli vain suht sujuvaa dialogia. Itselleni tuli tunne monessa kohdin kuin olisin katsonut enemmänkin tavallista komediaa kuin Sinkkuelämää-sarjaan perustuvaa elokuvaa. Plussaa antaisinkin aika ajoin tilannekomiikasta, mutta ihmisten arjesta elokuva ei saa kyllä otetta, vaikka vähän muutakin kuin glamour-tauhkaa yritetään.

Mitä muuten tulee taas henkilöhahmojen vaatteisiin SATC:issa, niin etukäteen olin lukenut, että niittivöitä näkyy hurjan paljon. No olin siis tähän varautunut, mutta kieltämättä, kun alussa niitä oli lähes joka puvussa, niin tuli tunne jo, että eikö muuta ole keksitty :D Ei sillä, ihan hyvältähän se näytti.