Prätkämimmi
Olin tänään ekaa kertaa motskarin kyydissä! Oon vinkunut ja vonkunut S:ää ottamaan minua kyytiin, mutta se ei hirveesti tykkää kyytsätä, joten ei ole suostunut aiemmin, varsinkin kun nykyisin ajaa aika harvakseltaan.
Nyt me jotenkin vaan lähdettiin yhtäkkiä, itse se sitä ehdotti. Se kävi ostamassa kypärän mulle (ja muitakin ihmisiä varten) ja hupshei, sitten lähdettiin ennen kuin ehdin kunnolla edes tajuta. Pelotti aluksi pirusti, kädet puutui, kun pidin niin tiukasti kiinni. Tuntui välillä, että tipahdan maahan, oli vähän hakusessa aluksi hyvä asento. Käytiin pesemässä pyörä ja syömässä, joten oli sellasia sopivia stoppeja välillä. Joka ajolla tuntui menevän paremmin ja paremmin, ei enää jännittänyt niin paljon eikä tarvinnut keskittyä niin hirveästi, vaan saattoi välillä katsella maisemiakin :) Kiihdyttäminen tuntuu välillä vielä ikävältä, en oikein tiedä, miten siinä pitäisi olla, nojaan kai liian vähän vieläkin eteenpäin, kun välillä tuntuu, että lähtee pyörä kohta alta ja tipahtaa/kaatuu pyörän taakse.
Ei se ole niin helppoa olla kyydissäkään :) Ja jos alkaa pelottaa, niin on melko turhaa huutaa, että "LOPETA!!" tms., kun on epätodennäköistä, että se toinen kuitenkaan kuulee. Siinähän sitten vaan kökötät ja kärvistelet ;)
Mutta oli se vaan niin kivaa. Mä haluan viikonloppuna lisää. Pakko!

