Asiakaspalvelun helmiä part II

Valitettavasti joudun vielä hieman jatkamaan aiheesta.

Nimittäin sunnuntaina kävi niin, että n. 10 vuotta vanha telkkarini pamahti rikki, ja BB-addiktille tuli hätä. Ei oikein napannut korjauttaa sitä, koska olisi maksanut joka tapauksessa n. 100 e, jos sitä edes olisi saanut korjattua. Joten telkkarikauppaan.

Eilen sitten lopulta löytyi sopiva telkkari eräästä puljusta, mutta päästyäni kotiin ja ihmeteltyäni vähän aikaa huomasin, että wtf, mukana ei ole ainakaan virtajohtoa eikä kauko-ohjainta. Tsekkasin kaikki mahdolliset nyssykät ja styroksit pahvilaatikosta, mutta ei mitään. Niinpä tänään täytyi aamulla soitella kys. kauppaan ja sanoa, että mitä nyt.

Puhelimeen vastasi joku nuori pojankloppi, joka toisteli lähinnä kahta asiaa: "Onpa outoa, en voi kyllä sanoa muuta kuin että täältä saa tulla hakemaan" ja "en osaa sanoa, olin eilen vapaalla". Siis may I just ask, että mitä helvetin väliä sillä on, oliko eilen itse vapaalla vai ei? Varmaan silti pystyy vastaamaan yleisluontoisiin kysymyksiin. Ns. oma myyjäni oli taas tänään vapaalla, mutta ei asiakkaan tarvitse odotella, että koskakohan joku oma myyjä taas olisi töissä, jotta saisi asiansa hoidettua. Ja sitten tämä asenne, että sanotaan, että "täältä saa tulla hakemaan", niin hohhoijaa. Joo, eihän siinä sitten muu lopulta auttanut kuin niin tehdä, mutta jos liike mokaa, onko asiakas velvollinen ramppaamaan monena päivänä liikkeessä? Ei minusta. Ja kun otin puheeksi, että jotain hyvitystä tästä nyt pitäisi ehkä saada, niin tuli kyllä niin nihkeätä kommenttia (tosin joku hyvitys pitäisi nyt kuitenkin tulla, mutta itse sai asiasta sanoa).

Kun puhuin puhelimessa tämän pojanklopin kanssa, kysyin myös erästä teknistä asiaa liittyen telkkariin, ja vastaus oli, että "mitä sanoo manuaali?". Siis haloo, jos olisin löytänyt jo sieltä vastauksen, en kai kysyisi myyjältä. Ja myyjä kommentoi vaan, että "emme me ehdi lukea kaikkia manuaaleja ja artikkeleita, niitä on niin paljon" - totta, mutta jos tupa on täynnä myyjiä, niin ihan varmasti heistäkin joku tietää, miten television jalusta kiinnitetään televisioon. Kyllä sen heilläkin joku on ruuvannut (tämä asia ei muuten selvinnyt edes paikan päällä tänään, vaikka oli huomattavasti asiallisempi myyjä kuin puhelimessa, lopulta itse keksin maalaisjärjellä, että mitä pitää tehdä).

Mutta siis eikö nykyisin tunneta enää minkäänlaista kollektiivista vastuuta? Sanotaan vain, että "en minä ollut eilen töissä ja että en minä tiedä, katso ohjekirjasta" ja tehdään jostain työkaverista syntipukki. Perhana sentään, itse olen ollut aikoinaan monena vuonna asiakaspalvelussa töissä ja jos en ole tiennyt, olen ottanut selvää toisilta työntekijöiltä. Ei kaikkea voi tietää, mutta sitten selvitetään. Hyvin yksinkertaista. Todella kummallista, että joillain aloilla voi käyttäytyä noin; itse olisin todennäköisesti saanut potkut aikoinaan, jos olisin mennyt sanomaan asiakkaalle jotain "en minä ollut eilen töissä ja katso nyt vaan ohjeita" -tasoista kommenttia.

Alan olla sitä mieltä, että asiakaspalvelusta kannattaa oikeasti maksaa.

Asiakaspalvelun helmiä

Vihdoinkin mulla on uusi ihana sänkyni. <3 160 cm:n sängyllä mahtuu nukkumaan aika kivasti. Onhan tuo melko hallitseva elementti täällä nyt, mutta toisaalta luo jonkinlaista ryhtiäkin.

Mutta asiaan. Lähes koko sänkyprosessin ajan minua vitutti liike, josta sen tilasin. Suhtauduin liikkeeseen jo ennakkoon hieman epäilevästi, sillä jostain syystä olen pitänyt sitä aina hieman kakkosluokan liikkeenä. Yllätys olikin suuri, kun ylipäänsä kyseinen liike kuului sänkyni jälleenmyyjiin. Ei kuitenkaan ollut paljon vaihtoehtoja, sillä sänky kuuluu design-sänkyihin, joita tehdään vain tilauksesta, ja kyseinen liike myi sänkyä n. 200 euroa halvemmalla kuin muut huonekaluliikkeet. Liikkeessä oli heti alkujaan ärsyttävä lipeväkielinen meininki, keski-ikäinen miespuolinen omistaja puhui suu vaahdossa yhtä sun toista. Olin jo ennen kuin olin muodostanut asiakassuhteen tähän liikkeeseen kysellyt sängystä sen valmistajalta s-postitse. Tehtyäni tähän huonekaluliikkeeseen tilauksen sängystä olin vielä yhteyksissä sattumalta valmistajaan ja kuulin, että he eivät olleet saaneet liikkeestä tilaustani. Jaahas. Soitto liikkeeseen, jossa alkoi lässytys siitä, että he ovat kyllä pistäneet paperit eteenpäin, että valmistajan päässä joku nyt vaan pitää papereita hallussaan. No, ehkä näin, ehkä ei, ei voi tietää. Oltiin lisäksi selvästi närkästyneitä siitä, että asiakas oli ollut yhteydessä suoraan myös valmistajaan.

En olisi halunnut tilata tästä ärsyttävästä huonekaluliikkeestä sänkyyni patjoja, mutta sänkyyn rahaa jo liikaa tuhlanneena itselläni ei ollut hirveästi vaihtoehtoja - halvin vaihtoehto löytyi samaisesta liikkeestä. No, tämä osuus meni suht ok kuitenkin.

Minulle oli sanottu valmistajalta, että sänky lähtee heiltä eteenpäin viimeistään 20.9., mutta pistäessäni vielä 19.9. valmistajalle mailia, että mikä on tilanne, sainkin ilmoituksen, että sänky oli lähtenyt heiltä jo viikko sitten. Argh. Soitto liikkeeseen ja aluksi ei osattu sanoa sängystäni mitään. Aloin ärsyyntyä ja puhua siihen sävyyn, että katsokaa nyt hyvät ihmiset, että löytyykö sitä koko tilausta enää edes koneeltakaan. Lopulta paperit ja kamatkin löytyivät, mutta ilmaan jäi kysymys, miksei kukaan ilmoittanut minulle, että sänky oli saapunut. Myyjä sanoi vain, että "enpä tiedä, miksei tästä soitettu sinulle". Enpä tiedä minäkään.

Eikä tässä vielä kaikki. Sain sovittua sängyn toimitusajankohdan - juu, tuodaan perjantaina klo 14-15. Kahden aikaan luokseni saapui tuttuni (jolla oli itsellään kiire kesämökille), joka oli lupautunut kasaamaan sängyn. Sänkyä ei kuulunut. Eikä sitä kuulunut vielä kello 15:kaan. Kolmen jälkeen soitin liikkeeseen, josta minulle ilmoitettiin, että kun ollaan vähän myöhässä kuljetuksien kanssa, että ollaan sellanen tunti myöhässä. Lopulta klo 16:n jälkeen saapui jätkä, joka kauhealla kiireellä rymäytti tavarat suoraan eteiseen kysymättä lainkaan, minne haluan ne. Ei varonut myöskään kämppäni tavaroita, sain sanoa, että "varo vähän!". Tajusin lopulta, että henkilö ei puhunut suomea kuin hyvin vähän. Mutta tavarat lopulta sisällä, hienoa.

Vaan nyt seuraa kliimaksi: roudari jäi seisoskelemaan kämppääni ja odotti selvästi jotakin. Tilauslappuseni kädessä ja lopulta käsitimme, että tyyppi venasi riihikuivaa. Eli rahnuskat ois pitänyt olla kädessä valmiina! Kukaan ei ollut voinut tätäkään sanoa missään vaiheessa, että varaa rahat sitten valmiiksi ja anna tavaroiden tuojalle. Ja miten aataminaikuinen systeemi - kuka tajuaa, että jollekin huonekaluliikkeen roudarille pitää antaa yli 1000 e suoraan käteen?!

No, homma saatiin sovittua, sanoin roudarille, että soitan liikkeeseen ja että pyydän heitä lähettämään laskun (jonka oletin tietysti saavani kouraani). Soitin liikkeeseen, sieltä sanottiin, että vähän niin kuin pitäis tulla paikan päälle maksamaan. Että voivathan he postiinkin pistää laskun, mutta ois kyllä parempi, jos paikan päälle tullaan. Ahaa. En jaksanut väitellä, lähdin liikkeeseen samana iltana, halusin asian pois päiväjärjestyksestä.

Nyt loppuhuipennus: liikkeessä sängyn maksu ok (toki tässäkin tuli vielä ilmi, että sänkyni ja patjani ovat kahdessa eri tilauksessa eli näitä ei voinut maksaa yhdellä kortinvedolla... puuh), mutta koska en voinut olla hiljaa, totesin sedälle, että tämä asiakaspalvelu nyt hieman tökki matkan varrella. Mielenosoituksellinen hiljaisuus, setä jatkoi jotain naputtelua koneella ja seuraavat sanat olivat jotakuinkin tyyliin "ja noin ole hyvä, siinä on kuitti". Ahaa. Näin otettiin siis ihan asiallisesti esitettyä palautetta vastaan. Loistavaa asiakaspalvelua jälleen. Olin jo pari kertaa aiemminkin tuonut hieman tätä asiakaspalveluaspektia esille, mutta tällöinkin asenne oli lähinnä se, että ei kiinnosta. Tai sitten oltiin puolustuslinjalla (kuten juurikin siinä vaiheessa, kun lähdettiin syyttelemään valmistajaa siitä, että tilaus ei ollut mennyt eteenpäin - ei sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, että kuka panttasi tilaustani, asiakkaan moka se ei ainakaan ollut, joten asiaa olisi pitänyt vain pahoitella, oli vika kenen tahansa).

En tunne syyllisyyttä pätkääkään siitä, että kehoitan teitä välttämään liikettä, jonka nimi on Stemma. Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun itse asioin siellä.

Sänky!

Huomenna se tulee. Uusi sänky. Josta oli joskus muinoin puhetta. Täytyy pistää varmaan kuvakin siitä, kun se vihdoin on perillä ja paikoillaan. Voi olla, että koko kämppä on sitten tosiaan täynnä sänkyä, mutta ainakin saa nukkua leveästi.

Olen saanut tällä viikolla tehtyäkin jotain, nimittäin tosiaan siivottua. Nyt on vankka tarkoitus pitää myös kiinni ainakin jonkinlaisesta siisteydestä; ei kerätä niitä paperikasoja erinäisiin nurkkiin, vaan viedä paperit heti oikeille paikoille.

On ainakin yksi kirjoitusaihe mielessä, mutta palaan siihen myöhemmin, nyt täytyy nimittäin palailla Veronica Marsin pariin.

Historian havinaa

Ja mikä onkaan muuttunut 10 vuodessa? Ote päiväkirjastani, kirjoitettu n. 10 vuotta sitten:

16.7.'95
Ja viime yönä oli sitten yövieras! Eli ekaks mentiin X:lle eilen grillaan ja sieltä lähettiin, kun oltiin mässätty tarpeeks, kaupungille. Ekaks Suviin, sitten Fall'siin, Amarilloon yritettiin (kaikki ei päässy, koska X:lta kysyttiin paperit ja me oltiin Y:n kans X:n perässä eikä viittitty ees yrittää tietenkään), sitten mentiin Astoriin ja mä olin ihan kypsä siellä ja Fall'sissakin, koska oisin halunnu mennä vaan Riveriin. Astorista Y & mä lähettiin sitten Riveriin ja juteltiin siellä Z:n kans, jonka olin jo siellä Sokkarilla päivällä nähny. Siitä ei kans ota selvää, mutta luultavasti se ei oo musta siinä mielessä kiinnostunu. No, sitten tuli hitaita ja yks jätkä tuli hakeen mua ja mä menin. Se tuntu ihan mukavalta ja... [pienoinen sensurointi] ...ja se alko ehdottaa, että mä tulisin sille yöks. Mä en kuitenkaan voinu tietenkään ja mä sanoin, että se voi tulla meille. Se puhu Riverissä, että mä suhtaudun ennakkoluulosesti jätkiin/siihen, kun luulen sen heti haluavan naida. Mä sit sanoin, että OK, mä voin maksaa taxin meille ja sitten mentiin.

Voi luoja. :D Ai että mä vielä maksoin taksinkin, hohhoijaa. Kun epäiltiin, että suhtaudutaan ennakkoluuloisesti, niin pikkuisen teinin piti todistaa, että ei se niin ole? Ja jääköön salaisuudeksi, mitä meillä tapahtui, mutta eipä kummoisia, kilttejä juttuja.

Laiskuuden syvin olemus

Tämä on ärsyttävää. Työt loppuivat pari viikkoa sitten, sen jälkeen on ollut hirvittävän hankalaa saada mistään kiinni. Päivät soljuvat ohitse. "Huomenna siivoan" - ja katinvillat. Töitä tulee haettua tasaisen tappavaan tahtiin. Gradu... jaa niin mikä?

BB:hen ehdin jo vähän viime viikolla (onneksikin!) uuvahtaa ja tylsistyä, mutta nosteleehan tuo addiktio taas päätään. Tuotantoon olen vaan siinä määrin pettynyt, että tekisi mieli usein valittaa monista asioista; välillä kun tulee tunne, että tuotanto ei ole itse katsonut britti-BB:tä lainkaan. Mutta olen selvästi ottanut vaikutteita jo omaan elämäänikin BB:stä, kun viikonloppuna tuli pelattua erään henkilön kanssa aakkospeliä bändeillä ja artisteilla. ;)

Olen alkanut vähän suunnitella synttäreitäni, kun tajusin viikonloppuna, että vaikka aikaa tavallaan on vielä niihin suht paljon, niin pikkujoulukaudelle tiloja on jo vuokrattu aika paljon. Mutta ei niistä nyt mitkään mielettömät kemut tule, kunhan nyt jonkinlaiset kivat kekkerit saisi aikaiseksi. Henkisesti tässä kyllä ei oikeastaan mitään mieletöntä kolmenkympin kriisiä olekaan - tällä hetkellä ainakaan. Melkeinpä sitä on jo vuoden tässä ajatellut itseään kuitenkin kolmekymppiseksi, joten kai se siinä menee jotenkin. Tai sitten juuri synttäripäivänä iskee hirveä wanhuustunne. Hrr.

p.s. Perttu ei saa tippua BB:stä! :D Antti S., ärsyttävä pummi, kiitti ja moi.

Riga, here I come

Jees, viikonloppu meni, tavan kaavan mukaan baaritellen ja ihmetellen.

Vaan tulipa mieleen, että lokakuun Riian (oli pakko korjata, kun olin aiemmin kirjoittanut "Riikan" ja kai se sitten kuitenkin on, että "Riian") reissu lähestyy. Neljä yötä Riiassa, jipii. Kokemuksia saa kertoilla, jos siellä on käynyt - minne kantsii mennä, minne ei, hyviä bilepaikkoja, shoppailumestoja jne. Vaatteiden, kosmetiikan hintataso?

Jos olisin...

Tämmöisen bongasin Tyylittömästä tajunnanvirrasta. Mä haluan kans tehdä.

Jos olisin kuukausi, olisin: toukokuu (ainakin haluaisin olla!)
Jos olisin viikonpäivä, olisin: perjantai
Jos olisin kellonaika, olisin: 02.59
Jos olisin planeetta, olisin: Jupiter
Jos olisin merieläin, olisin: pingviini (merieläin, hmmh)
Jos olisin suunta, olisin: pohjoinen
Jos olisin huonekalu, olisin: design-sänky
Jos olisin synti, olisin: laiskuus
Jos olisin neste, olisin: Long Island ice tea
Jos olisin puu, olisin: pihlaja
Jos olisin kasvi, olisin: kalla tai lilja
Jos olisin säätila, olisin: kuuma kesäpäivä, jolloin voi hetkenä minä hyvänsä alkaa myös ukkosmyrsky
Jos olisin soitin, olisin: piano
Jos olisin eläin, olisin: siili
Jos olisin väri, olisin: mustavalkoinen
Jos olisin vihannes, olisin: punasipuli
Jos olisin ääni, olisin: sade
Jos olisin alkuaine, olisin: hopea
Jos olisin auto, olisin: Audi
Jos olisin laulu, olisin: Ilona - Kesäpano (eikä mitään symbolista merkitystä, vaan vuosien aikana tätä on vaan laulettu "jonkin" verran)
Jos olisin elokuva, olisin: Happiness
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Anna-Leena Härkönen (as if...)
Jos olisin ruoka, olisin: kanawokki
Jos olisin paikka, olisin: Amsterdam tai New York
Jos olisin numero, olisin: 9

Kommenttikorjaus

Ohos, olin näköjään tänne määritellyt, että vain Bloggerissa rekkaroituneet hlöt voivat kommentoida, mutta korjasinpa asian nyt.

BB-observaattori

Annan pisteet siitä, että joku BB-angstaaja, jonka omien sanojen mukaan tämä syksy tulee olemaan tavallista helvetillisempi BB:n takia, jaksaa panostaa asiaan kuitenkin näin paljon. Minä en jaksaisi.

Pilvilinnaelämää

Volisin tästä aiheesta jo eilen kaverilleni, mutta volisenpa tännekin.

Olen joskus ihmetellyt, että miten joidenkin elämä menee aina putkeen. Koskaan ei tunnu tulevan vastoinkäymisiä, aina sattuu ja tapahtuu vain kivoja juttuja. Ovatko he syntyneet onnellisten tähtien alla, ovatko he itse tehneet suurimman työn, jotta ovat saaneet mukavan elämän, onko kyse sattumasta vai eivätkö nämä ihmiset vain kerro niistä terävistä kivistä, joita elämänpolun varrella tulee vastaan? Haluvatko he antaa sen kuvan syystä tai toisesta, että elämä on vain onnea ja autuutta?

Otetaanpa esimerkki. Terve lapsi syntyy vakavaraiseen perheeseen, joka tarjoaa idyllisen lapsuuden ja nuoruuden. Lapsella hyvät koulutodistukset ala- ja yläasteella, vilkas sosiaalinen elämä. Kirjoittaa ylioppilaaksi hyvin paperein. Valmistuu yliopistosta tai muusta oppilaitoksesta menestyksekkäästi, ei hituroiden tai huonoilla arvosanoilla. Pääsee hyvään työhön, ei joudu koluamaan lukuisia ja taas lukuisia työhaastatteluja, ei tarvitse kokea työmaailmassa pettymyksiä, vaan saa uraputkimahdollisuuksia.

Matkan varrella mukaan on tarttunut myös kumppani, jonka kanssa vietetään ihanat häät ja rakennetaan kaunis talo. Pian kuuluu tietysti myös vauvauutisia.

Tähän voisi vastapainoksi kehitellä täysin erilaisen tarinan tai tarinan, johon mahtuisi niin hyvää kuin huonoa. Mutta miten jotkut saavat kaiken? Yksikään puu ei tunnu asettuvan poikkiteloin heidän matkalleen.

Voisin ottaa myös toisen esimerkin, tämä hieman lievempi esimerkki edellisestä. Minä olen rampannut viimeiset 10 vuotta baarissa, ihmisten bileissä, tutustunut kavereiden kavereihin, opiskellut yhdessä jos toisessa paikassa, ollut töissä, viettänyt sosiaalisesti siis kutakuinkin aktiivista elämää. Loppujen lopuksi tämä parisuhderuletti on päätynyt tilaan "ei voittoa". Erinäisiä yrityksiähän tässä toki on ollut vuosien aikana, mutta kuitenkin. Vaan eräs tuttuni, joka ei todellakaan ole ihastunut baari- ja yöelämään, on kylläkin sosiaalisesti ihan aktiivinen, mutta ehkä mieluusti pysyttelee kuitenkin vanhoissa ja tutuissa kuvioissa ja viettää leppoisia viikonloppuja kotona, menee "kylkiäisenä" kaverinsa sokkotreffeille ja tapaa näillä kaverin sokkotreffattavan kaverin. Ja pam, tästä alkaa joku varsinainen Hertta-sarja. Eikö tuo ole jo suorastaan vittuilua kohtalolta (en usko kohtaloon tai mihinkään muuhunkaan, mutta en keksi muutakaan sanaa nyt) sille, joka taas on sosialisoinut 10 vuotta erinäisissä ympyröissä ja tutustunut uusiin ihmisiin vaikka kuinka ja paljon? Eli kärjistettynä: joku nysvää kotonansa lähes kaikki viikonloput, mutta kerrankin päättää aktivoitua, ja se on siinä. Joku taas yrittää aktivoitua lähes joka viikonloppu jollakin tavalla, ja päästään siltikin lopputulokseen plus miinus nolla.

Joo, varmasti kuulostaa katkeralta tilitykseltä, mutta ei se sitäkään oikeastaan ole. Joskus vaan jää ihmettelemään asioita. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Vaaleanpunainen alku

Syyskuu alkoi, sen myötä uudet kujeet ja Wanhallepiialle pinkit sivut. Josko pääsisi täällä taas vähän olennaisempaan kirjoittamiseen kiinni, kun yksi KRIISI on nyt toivon mukaan poistettu.