Dementia iskee

Näin eilen kauempaa yhden tutun seisoskelevan bussipysäkillä ja laitoin heti tekstaria, että moi, bongasin sut. Ainoa vaan, että laitoin sen ihan väärälle ihmiselle. Arvoin kyllä noin sekunnin, että onkohan tämä nyt juuri oikea R. Myöhemmin muistinkin, että eihän minulla sen oikean henkilön numeroita puhelimessani enää edes ole.

No, sitten sain jossain vaiheessa tekstaria, että "kuka, mitä, missä?". Että ei hän ole missään bussipysäkillä ollut. Tässä vaiheessa ensinnäkin luulin, että olin pistänyt vahingossa R II:lle viestin, mutta onneksi finderista tarkistin taas tämän R II:n numeron ja tajusin, että ei, ei mätsääkään numerot. Joten aloin miettiä, että ei hitto, ketä minä oikein siis olen lähestynyt. Lopputuloksena se, että minulla ei edelleenkään ole aavistustakaan, kenen kanssa olen viimeisen vuorokauden aikana kommunikoinut :) Olen ilmeisesti joskus törmännyt tähän teekkariin, mutta minulla ei ole aavistustakaan, missä, kuinka ja miten. Tai millaiset välimme ovat olleet.

Kevyttä, mutta toisaalta aika raadollista. Ei enää muista, kenen kanssa on hengaillut ja missä.

Ystävällistä viestintää

Suorastaan kylmä suihku hyppäsi näytöltä kasvoilleni:

"Hei,

Kiitos tiedustelustasi - valitettavasti valintamme ei tule kohdistumaan Teihin.

Terveisin

X X"

Olen minä ennenkin saanut kiitos, mutta ei kiitos -viestejä, mutta en ihan näin jyrkässä muodossa jo ennen hakuajan päättymistä.

Ei tuo nyt enää niin kamalalta kuulosta, aika tavalliselta, mutta hetken katsoin sitä oikeasti aika typertyneenä, oli niin kamalan lakonista.

Harmi, ois ollut kiva paikka, joskaan ei oman alan.

Addiktiot

Pinnan alla kuplii:

Vapaavalintainen addiktio: BB-addiktio
Pakollinen addiktio: työnhaku

Ja sisustusaddiktion takia lähden huomenna Ikeaan :)

P.S. Tuntee muuten olonsa aika freekyksi, kun hörsköttää BB:n tyypeille aivan täysillä yksin kotonansa ;) Onhan mulla se elämä, onhan?