Back to the arki

Juhlat ohi. Meniväthän ne siinä, mutta ei ne nyt mitkään mega-bileet kyllä olleet. Tahtoo sanoa, että siellä ois pitänyt olla joku palkattu piika, sen verran sai itse hösätä koko ajan tuli perseen alla, että ei hirveesti ehtinyt vaan ihmetellä ja olla ja bilettää. Kai se sitten aina on tuollaista, jos vähänkin isommat kekkerit on, mutta ei vaan oikein vastaa minun käsitystäni hyvistä bileistä. No, eipä ois oikein paremminkaan asioita voinut tehdä, mutta ei ois pitänyt ihan niin perfektionisti olla - ois pitänyt tilata lähipizzeriasta kaikille pizzat ja ottaa rennosti. ;) Oli se sellasta tavaroiden roudaamista koko ajan, suunnilleen sai alottaa siivouksen (vieraassa paikassa kun oltiin) ja tavaroiden kasaamisen jo alkuillasta.


Hienoja lahjuksia sain. :) Koruja, Marimekkoa, vinkkua jne. Eilen, kun oli oikea synttäripäiväni, toi kukkalähetti minulle kolme pitkävartista kirkkaanpunaista ruusua. Ei korttia. Soitin kukkaliikkeeseen, että onko mahdollista saada tietää, että keneltä nämä ovat, niin tilaus oli tehty nimettömänä. No, mieleeni tuli heti yksi suht limainen tapaus, joten reippaasti päätin häneltä kysyä asiaa tekstaritse. Ja enpä ihan väärään osunut. No, varsin kauniita kukkasia, vaikka kukkasten lähettäjä olisi saanut ehkä joku toinen olla; en nyt tiedä, miten romanttista on saada varatulta ihmiseltä ruusuja.

Party on!

Huomenna on 30-vuotisbileeni. Hulluna järkkäillyt kaikkea tällä viikolla. Voipi tulla aika hauskaa, ainakin toivottavasti. Vuokratila, jossa uima-allas jne. Toivottavasti kukaan ei huku. ;)

Aijjoo, laivalla oli ihan hauskaa. Tai no, peruslaivamenoa, humppabändiä ja vähän discoiluakin. Oltiin vielä sikaosastolla, niin tokana yönä nukuin ehkä n. 2 h, koska jouduin kuuntelemaan jonkun känniördääjän/-ördääjien selityksiä ja naispuolisen henkilön kovaäänistä naurua, aka käytäväbileet. Mutta kuten kaverini käski kirjoittamaan yhteen korttiin, jonka lähetimme laivalta kaverillemme, että "on ollut hauskaa, mutta kukaan ei ole vielä saanut". Siinä se kai tiivistettynä. ;) Tukholmassa oli jo täysin jouluvilske päällä.

Mutta nyt on pakko jatkaa harjotuksia ja ehtoisana emäntänä leipoa. Täytyy palata asiaan bileiden jälkeen.

Stokikseen

Huomenna porauslautalle aka laivalle. Ihan hauskaa lähteä naisporukalla bilettämään ja vähän shoppailemaan, tosin meikäläisen shoppailut taitaa jäädä aika minimiin tällä kertaa - ois ainakin syytä. Ostin muuten eilen aiiivan ihanat popot, mustat saappaat. Ja tänään liituraitahousut. Ui.

Synttärit sen kun lähestyy, mutta eihän tässä ehdi edes kriiseillä, kun järjestettävää on sen verran paljon, että asiat vaan pyörii päässä. Mitä tarjota, kuinka paljon, kuinka ja miten, koska tehdä kaikki... on se vaikeeta. :) Nyt mietin hyvää boolireseptiä (saa muuten ehdottaa). Dilemmana kun on, että pistääkö mukaan jotain ällöä likööriä vai ei. Mutta bileistä tulee varmaan ihan hilpeät, siltä ainakin vaikuttaisi. Kutsutut ovat kiitettävästi osallistumassa, kiitokset siitä heille.

Aiemmin kirjottelin ahdistuksesta, mutta se on taas toistaiseksi menneen talven lumia. Nyt menee ihan hyvin. :) Tätä se on, vuoristorataa. Voi kun elämä olisi helppoa, kun olisi luonteeltaan tasainen viilipytty. Mutta ei, 120 lasissa painetaan aina. On siinä joskus omat hauskatkin puolensa.

Ei muuta tällä erää, over and out.

Ahdistus

Ahdistaa. En ole jaksanut edes blogata, koska en tiedä, mistä saisi kunnolla kiinni. Kaikkea ei voi edes purkaa tänne, koska tämä ei ole salablogi; osa lukijoista tietää tasan tarkkaan henkilöllisyyteni viimeistä piirtoa myöten.

Ahdistaa, koska olen saanut sukset ristiin yhden henkilön kanssa. Ja olen siihen suureksi osaksi syypää itse. En edes tunne henkilöä hyvin, mutta silti oli ja on intuitiivinen tunne, että hänen kanssaan en olisi näin halunnut käyvän, ihan kaverisyistäkin.

Ahdistaa, koska en tiedä, mitä eräs henkilö oikein puuhailee. Eikä minulle hänen tekemisensä enää kuulukaan ja silti olen ehtinyt kehitellä lukuisia salaliittoteorioita, että mitä, miksi ja kuinka, miksi puhelut menevät vain vastaajaan jne. Vielä enemmän pelottaa se, miten reagoin, kun saan oikeasti tietää, että mikä on viikonloppuna ollut meininki. Todennäköisesti hypin seinille, tavoilleni uskollisena.

Ja on vielä pari muutakin ahdistusta kasvattavaa tekijää, mutta ne jääköön mainitsematta.

Oli muuten ehkä vuoden tylsimpiä viikonloppuja. Mitään ei tapahtunut. Olin ja nökötin kotonani, katsoin telkkaria ja söin, that's all. Olen siinä määrin tottunut lähtemään jonnekin viikonloppuisin, etten meinaa kestää viikonloppuja yksin tekemättä oikeastaan mitään. Pitäisi kai sitäkin opetella.

Taidan mennä pyörimään sänkyyn ja yrittämään saada unen päästä kiinni, vaikka ei siitä mitään kyllä tule.

Poikki

Joskus olis kauheen kiva, kun voisi kirjottaa omaan blogiinsa anonyyminä.