Perussettiä

Oltiin eilen pakkasesta huolimatta kaverini kanssa laskiaismäessä. Aktivoiduttiin viime vuonna lapsuuden jälkeen tähän hauskaan perinteiseen, ja nyt sitten sama homma - piti kyllä mennä mäkeen jo sunnuntaina, mutta oli vähän muita juttuja. Ihan hupaisia kuviakin saatiin napattua.

Reippaan viikon päästä on äidin kuuskymppiset ja eksän siskon häät. Menen kumpiinkin, jälkimmäistä tosin hieman arvoin, mutta no, koska bileet tulevat olemaan varmaan ihan jees, niin menköön. Jaksa nyt sitten miettiä sen enempää, onko se kovinkin outoa, jos menen, olen vain pyydetty avec. Tai jotain.

Ai niin, jos joku tietää, missä myydään 50-60-luvun tyylisiä kapeita, käsinojattomia sohvia, niin saa vinkata. Minä en halua mitään puoli huonetta täyttävää divaania tänne. Olen ajatellut läpikäydä kierrätyskeskuksiakin sun muita, mutta Tampereella hieman huonosti myydään kirppareilla kunnon huonekaluja. Enkä hae kuitenkaan mitään antiikkia.

Ystävänpäivää ja Suden vuotta

Käytiin katsomassa hyvän ystäväni kanssa ystävänpäivähalpislipuilla Suden vuosi. Petyin. Voi Olli, minkä teit! Ollin oppivuodet nyt tosiaan taitavat kyllä jatkua. Luin äsken vielä Finnkinon sivuilta synopsiksen eikä leffan sanomat välittyneet kyllä itselleni ihan kuten olisi ilmeisesti ollut toivottua. Elokuva kielletystä rakkaudesta ja omien pelkojen voittamisesta. Lähinnä juoni vänkyröi sinne sun tänne, aina täysin epäolennaisiin siskonkumminkaimojen kohtaloihin asti.

Suurin syy ärsyyntymiseeni oli se, että siinä annettiin epilepsiaa sairastavasta ihmisestä puoli-invalidisoitunut kuva. Liioittelua, ylidramatisointia, mystiikkaa ja magiikkaa. Hohhoijaa. Olkoonkin, että tuota voidaan puolustella sillä, että on tarkoituksella valittu tietty fiktiivisempi tyylilaji. Mutta ehkä muutama fakta olisi kuitenkin kannattanut tarkistaa: suurin osa epilepsiaa sairastavista ihmisistä ei saa ikinä sellaisia kohtauksia kuin elokuva antoi ymmärtää. Toivottavasti vaan kukaan asiaan perehtymätön ihminen ei saanut tuosta elokuvasta käsitystä, että ai tuollaista se on lähes tulkoon kaikilla. Onhan se ehkä jännää valkokankaalla mässäillä isoilla kohtauksilla, mutta ei se ainakaan ruoki sitä, että ihmisillä olisi oikeaa tietoa sen jälkeen asioista. Silmään pisti myös aika pahasti aika ajoin tietoiskumaiset kohtaukset, jotka olivat suhteellisen kaukana luontevuudesta.

Eikä elokuva kyllä oikein koskettanutkaan, vaisuksi jäi dramaattisista yrityksistä huolimatta sekä rakkaus- kuin muillakin tasoilla. Ehkä 1.5 tähteä tai max 2. Hyvä musiikki! Paikoin myös visuaalisesti kaunista esitystä. Ja no, kai se on annettava ripaus pisteitä uskalluksesta yrittää luoda tunnelmia aika hankalasta aiheesta.

Sain tietää tänään, että lapsuudenkaverini odottaa lasta :) Jännää. Ensimmäinen ompeluseuravauva!

Pikkumaista nillitystä?

Liittyen tähän entryyn:

Planina on jossain määrin ollut tavata uudestaankin tämän erään iltaan osallistuneen henkilön kanssa. Mutta minua ärsyttää. Viime viikonloppuna oltiin sovittu, että ollaan ehkä yhteyksissä. Jonkin verran oltiinkin, mutta ei sitten ehditty nähdä. Hän lupasi kuitenkin soittaa mulle su-iltana, vaan ei soittanut. Ja en voi sille mitään, mutta mulla alkaa mennä heti maku, kun joku vain jättää tekemättä jotain ilmoittamatta suunnitelmanmuutoksista. Sitten itse saa ikävänä ihmisenä alkaa kysellä, että no miksi et soittanut tmv. Joo-o, asiaan oli ihan perusteet, mutta kun toisen ihmisen asenne on lähinnä sellainen, että no hei, tuli vaan muuta, niin en soittanutkaan, niin tulee tunne, että a) valitanko minä liian pienestä vai b) kannattaisiko tämä jättää heti tähän, kun ei ehkä olla oikein samoilla arvomaailmalinjoilla?

Minä kun en sille mitään voi, että mulle on lupaukset, pienetkin sellaiset, tärkeitä, enkä tykkää sellaisesta "no, tilanteet muuttuu" -asenteesta. Koitan vaan mennä itseeni, että tuomitsenko liian helposti, pitäisikö tuollaiset jutut sulattaa mennen tullen. Kenties, mutta ärsyttää "hiukkasen" kuunnella sellaisia kommentteja, että "no hei, älä nyt viitsi olla niin terävänä, eihän tää nyt ollut juttu eikä mikään". Ihan kuin ei saisi edes sanoa, että olisit sitten voinut ilmoitellakin jotain. Ylipäänsä mua vituttaa nämä ihme fiilispoliisit, jotka tuntuvat ahdistuvan siitä, että uskaltaa ilmaista puolikkaankin poikkipuolisen sanan jostain. Heti ollaan sanomassa, että "hei ei viitti, unohdetaan nyt tää". Kai sitä nyt helkkari voi keskustella asioista.