Anger management -kurssille?

Pitäisi varmaan mennä joo sellaselle, ainakin lievälle. Musta tulee verbaalisesti äkäinen ämmä ihan naurettavista asioista.

Kuulin äsken, että yksi henkilö, jonka kanssa oon käynyt leffassa ja välillä sitä on nähnyt baarissakin, seurustelee. Ja koska se ei oo siitä mulle raportoinut, niin sain jonkun hermeettisen kohtauksen ja aloin nillittää yhdestä sun toisesta asiasta. Sitten toinen on vielä niin kiltti, että alkoi oikeasti miettiä, onko hän nyt pahoittanut mun mieleni ja pyyteli anteeksi. Onneksi sekin sitten jo alkoi vähän hermostua lopuksi, ihan oikein mulle. Ja tajusin sentään lopuksi itse pyytää anteeksi, mutta 5-vuotiaan tasolla olevia kitinöitä oli tullut jo tehtyä.

Myönnettävä kai on, että olinhan mä ehkä hitusen siitä kiinnostunut. Ja harmitti, vaikka tiesin jo aiemminkin, että ei meillä ole muuta kuin kaveruutta. Mutta tää on ihan kamala piirre mussa, että koitan syyllistää ihmisiä siitä, että niiden olisi pitänyt kertoa mulle ja ois pitänyt raportoida jne. No eikä ois, ei kaikki oo mitään tilivelvollisia mulle.

Tänään mun pitäisi vissiin nähdä yksi sellainen nettituttu, mutta tosi kiva nähdä, kun a) en haluaisi sitä ylipäänsäkään oikeastaan nähdä, b) mm. yllä olevan takia olen valmiiksi jo vähän sellaisella "kiitti vitusti" -asenteella, c) onpas varmaan hauskaa, kun toinen nalkuttanut suunnilleen viikon, että nähdään nähdään, ja lopulta sitten meen sellasella asenteella, että no prkl tässä mä nyt sitten olen. Mahdan olla viehättävää seuraa. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.