Erilainen juhannus

Olin eilen siskon kanssa mökillä, mutta huomasin jo aamulla, että korva tuntuu pahemmalta kuin alkuviikosta. En halunnut jäädä sen takia yöksikään, vaan halusin kotiin sairastamaan. Olisi kyllä ollut ihanaa jäädä yöksi, oli niin kaunista ja kivaa. Sauna sentään saatiin lämmitettyä, ja vähän uinkin - en viitsinyt liiemmin pulikoida, kun yleiskuntoni ei varmaan oikein olisi ilahtunut.

Tänään heräsin siihen, että korva oli entistä pahemmin tukossa ja lukossa. Soittelin päivystykseen, kyselin vähän tilannetta, ja vaikka jonottamisennuste ei kovin hyvältä kuulostanut, niin päätin lähteä kuluttamaan juhannuspäivää terveyskeskukseen.

Hiukan yli parin tunnin odotuksen jälkeen (meni yllättävän nopeasti, kun luin ekan tunnin lehteä pihalla!) oli minun vuoroni, vaikka pelkäsin, että aina joku pää paketissa tuleva menee edelleni. Siellä kun riitti näitä juhannuskolhijoita ihan tarpeeksi. Jees, uusi antibioottikuuri, toivottavasti tämä nyt sitten puree. Henkisesti olen tosin jo valmistautunut korvan puhkaisemiseen, vaikka olen sen kokenutkin aiemmin, ja se oli ehkä elämäni tuskallisin kokemus. Toisaalta se välitön kivun helpottuminen on ajatuksena aika palkitseva. Lisäksi todettiin vielä vähän poskiontelotulehdustakin. Olin sen jo itsekin diagnosoinut, hampaissa asti kun tuntuu välillä niin oudolta.

Ei pisaraakaan alkoholia ole mennyt tänä juhannuksena. Jostain syystä on oikeastaan ihan kivaa vain rennosti olla, jopa näin puolikuntoisena. Tuttuja remuaa jossain Kalajoella, mutta ördäyssävytteiset puhelutkaan eivät saa yhtään sellaista fiilistä, että oispa itsekin tuolla. Melkeinpä päin vastoin.

Kukkamaahankin olen saanut nyt pistettyä ahkeraliisoja, ja vähän tuli näin maijamyöhäisenä jotain rehujakin istutettua, saa nähdä, miten niille käy. Pihani kun on aikamoinen etskufarmi keski- ja loppukesästä.