Kevät, kuljen Hakaniemen rantaa

No en kulje. Mutta kevät on silti. Ja kevät on ihan ykkösaikaa! Kevät on toivoa täynnä, uuden alku. Vaikka välillä, saamattomassa olotilassa, kirkas auringonpaiste on kuin puukonvääntöä haavassa, niin minä rakastan kevättä silti. Luonto herää henkiin, ja minä voin todeta, että olen taas kerran selvinnyt läpi syksyn ja talven. Keväällä ei tarvi vielä murehtia sitä, että kohta kesä on ohi, keväällä saa odottaa sitä ihanaa kesää.

DJBB:n keikasta on pakko sanoa pikaraportti: keikka oli mieletön ja energinen, kuten aina. DJBB:llä on aina keikkoja, jotka väkisinkin saavat hymyn huulille. Sisäänpääsyn kanssa oli pientä sumplaamista, kun nimien piti olla listalla eikä sitten jostain syystä ollutkaan, mutta kyllä se sitten siitä hoitui.

Vappu meni ihan ok. Ei sen kummoisempia. Ostin hienon pingviinivappupallon, mutta siinä taisi olla joku pieni reikä, koska se on jo ihan lössö. No, se oli jo ostettaessakin vähän puolikuntoinen ja siksi halpakin.

Aijjoo, aiemmin puhuin eksän uudesta. Ei sillä naisella ollutkaan ihan kaikki kotona, joten se romanssi on jo förbi.

Meillä on kyllä eksän kanssa suoraan sanottuna varsin kummallinen suhde. Roikumme jatkuvasti yhdessä, mutta emme kuitenkaan ole yhdessä. Ihmiset kyselevät asiasta, viimeksi viime viikonloppuna, että olemmeko vai emme, me kieltelemme. Ja vaikka ero tuli aikoinaan hänen toimestaan, niin nykyisin minä sanoisin hänestä lähinnä, että onhan se kiva, mutta... Ei sen enempää. Ei ole perhosia mahassa, vaikka kuinka haluaisi, että olisi. Tuskinpa hänelläkään. Olen kyllä eksään ehkä huomattavasti kiintyneempi kuin olin silloin aikoinaan, mutta toisella tavalla. Olen oppinut tuntemaan hänet niin paljon paremmin. Ja olen jopa hyväksynyt hänessä piirteitä, joita oikeasti inhoan.

Ohessa vielä eksän näkemys meidän vapusta :D