Sitoutumiskammo
En minä voi olla varma, mitä haluan tulevaisuudessa. Ja mitä ylipäänsä teen silloin. Enkä minä pysty lupaamaan, että haluan olla jonkun kanssa kimpassa vielä parinkin vuoden kuluttua. Ahdistava ajatus, että lupautuu olemaan kuin paita ja perse jonkun kanssa tiettyyn pisteeseen asti. Ei voi lyödä hanskoja tiskiin juuri silloin, kun ei enää jaksa tai huvita.
Mutta toisaalta sitoutumisessa on hyviäkin puolia. Tiettyjä jatkuvia etuisuuksia. Kenties turvallisuutta.
En osaa päättää, olenko kiinnostunut kännyköiden kytkykaupoista vai en.
raportoi Wanhis @ 16:13
1 Comments:
Tämä herätti ajatuksia...oma sitoutusmiskammoni tosin kohdistuu työpaikkoihin, ei puolisoon. Mutta ilmiö on sama: kun on jalat koko ajan lähtökuopissa, jaksaa sitä työpaikan roskaa paremmin. Järki kuitenkin sanoo, että ei kai sitä nyt koko ajan voi olla vaihtelemassa paikkaa, johan se cv alkaa näyttää kummalta.
Sitäkin pelkää, että jos minä nyt sitoudun, niin entäs jos tulee yt-neuvottelut huomenna. Palkaksi siitä sitoutumisesta.
Ongelma: kuinka tehdä stop tällä sitoutumattomuudelle ja oppia kärsimään ja sopeutumaan? Sillä pitkällä tähtäimellä se kyllä kannattaa. Ja kasvattaa luonnetta.
Lähetä kommentti
<< Home